Pyhyys Uudessa testamentissa

Siinä missä Vanhassa testamentissa "pyhyys" liittyy usein Jumalan palvontaan ja siihen liittyviin kiinteisiin rituaaleihin, Uudessa testamentissa käsitettä sovelletaan pikemminkin hengellisiin ja moraalisiin kysymyksiin. Kristittyjä kutsutaan "pyhiksi”. He elävät uskonsa mukaista pyhää elämää, joka oli sopusoinnussa hellenistisen juutalaisuuden moraalisten ja eettisten arvojen kanssa. Vanhassa testamentissa keskeinen Jumalan pyhyys on vahvasti esillä myös Uudessa testamentissa.

Uudessa testamentissa 'pyhää’ tarkoittava kreikankielen sana on hagios. Septuagintassa hagios on käännös heprean sanasta qadosh, joka tarkoittaa "pyhä". Sanasta hagios on johdettu monia eri sanoja, kuten hagiazo ("tehdä pyhäksi") ja hagiasmos ("pyhyys").