Saatana Uudessa testamentissa

Uudessa testamentissa Saatana on Jumalan vastustaja ja vastuussa maailman pahuudesta.

Kuva Saatanasta kehittyi nykyiseen suuntaan 100-luvulla eKr. Joissakin juutalaisissa teksteissä hänet kuvattiin Jumalan arkkivihollisena. Häntä pidettiin pimeyden valtakunta herrana ja pahojen henkien eli demonien hallitsijana. Toinen nimitys Saatanalle oli ‘paholainen’, kreikan kielellä diabolos eli ’herjaaja’. Septuagintassa termiä käytetään joskus käännöksenä heprean sanalle Saatana. Saatanan sanottiin alun perin olleen korkea-arvoinen enkeli, joka johti enkelijoukon kapinaa Jumalaa vastaan. Raamatun teksteistä kertomuksen taustalla on 1. Moos. 6:2-4, jota ruvettiin tulkitsemaan näin.

Kristillisessä perinteessä yleistyi kuva ihmistä pahoihin tekoihin houkuttelevasta paholaisesta. Hän houkutteli ensimmäisiä ihmisiä käärmeen hahmossa ja toi näin synnin ja rappion maailmaan.