Synti Uudessa testamentissa

Vanhan testamentin tapaan synti on Uudessa testamentissa tärkeä aihe. Uudessa testamentissa synnistä kuitenkin kirjoitetaan toisella tavalla, koska siinä korostetaan Jeesuksen Kristuksen voittoa synnistä.

Varhaisjuutalaisuudessa synnin käsite oli tiukasti sidoksissa juutalaisten uskonnollisiin lakeihin. Tämä "laki" (Toora) kertoi Jumalan tahdon, ja lain rikkomista pidettiin syntinä. Sama ajatus löytyy eräistä Uuden testamentin osista (Kirje heprealaisille, Jaakobin kirje), mutta suurin osa Uuden testamentin teksteistä on tätä näkemystä vastaan. Vaikka Jeesus ei hylännyt lakia turhana, hän ajatteli, että puhdas sydän oli tärkeämpi kuin perinteiden ja sääntöjen noudattaminen (katso Matt. 15:3-9 ja Mark. 7:21-23).

Alkukirkon aikoina keskusteltiin paljon lain merkityksestä. Paavalin vaikutuksesta levisi laajalle ajatus, että lain ei pitäisi enää olla oikeamielisyyden ja synnin perustana. (Ap. t. 10-11).