Kuoleman jälkeinen elämä

Uuden testamentin ajatukset kuoleman jälkeisestä elämästä (Šeol) vastaavat monin osin Vanhaa testamenttia. Niissä heijastuvat kuitenkin myös myöhäisjuutalaiset ja kreikkalaiset käsitykset ylösnousemuksesta ja viimeisestä tuomiosta. Paavalin kirjeissä painopiste on Jeesuksen kuolemassa ja ylösnousemuksessa. Uskovat ihmiset ovat kuolleet Jeesuksessa, ja heillä on ikuinen elämä hänen yhteydessään.

Vanhassa testamentissa Šeol kuvataan paikkana, josta ei ole paluuta. Vasta myöhäisissä teksteissä kuten Danielilla 12:2 puhutaan kuolleiden ylösnousemuksesta ja viimeisestä tuomiosta. Tämä oli seurausta kuningas Antiokhos IV Epifaneen aikana tapahtuneista juutalaisten marttyyrikuolemista. 2. Makk. 7:14 , mukaan marttyyrit palkitaan ikuisella elämällä.