Raamatun kirjat (artikkelit)

Paavali aloitti kaikki kirjeensä samalla tavalla. Hän mainitsee oman nimensä, vastaanottajat ja kertoo syyn kirjeeseen. Paavali toimi tässä oman aikansa kirjeenvaihtoperinteen mukaisesti.

Apostolien teot on kirja kristillisen kirkon synnystä ja kehityksestä. Siinä kuvataan selkeästi, miten Jeesuksen hyvä sanoma levisi koko maailmaan. Apostolien teot on kirjoittanut sama henkilö kuin Luukkaan evankeliumin, ja se muodostaa sille jatko-osan.

Apostolien teot ja Luukkaan evankeliumin on kirjoittanut sama henkilö. Ei tiedetä, kuka kirjoitti nämä teokset. Kirjat on mahdollisesti kirjoitettu noin vuonna 80 jKr.

Kirjoittaja laati Apostolien teot luultavasti pääasiassa kristityille, joilla ei ollut juutalaista taustaa. Hän teki parhaansa selittääkseen tekstin juutalaiset elementit. Lisäksi hänen työssään on merkkejä universalistisesta kristinuskosta, joka avaa ovet kaikille.

Apostolien teot alkaa esipuheella ja katsauksella aiempiin tapahtumiin (Ap. t. 1). Jatko rakentuu Pietarin ja Paavalin hahmojen ympärille. 

Useimpia heprealaiseen Raamattuun kuulumattomia mutta Septuagintassa esiintyviä kirjoja kutsutaan ”deuterokanonisiksi kirjoiksi”. Näitä kirjoja ovat esimerkiksi:

”Deuteronomistinen historiateos”-nimitystä käytetään kokonaisuudesta, johon kuuluvat seuraavat kirjat: Joosuan kirja, Tuomarien kirja, Ensimmäinen ja Toinen Samuelin kirja sekä Ensimmäinen ja Toinen kuninkaiden kirja.

Valtaosa tutkijoista on sitä mieltä, että Paavali ei itse kirjoittanut efesolaiskirjettä. Tämän kuten eräät muutkin Paavalin kirjeet on oletettavasti kirjoittanut joku hänen oppilaistaan.

Eräissä käsikirjoituksissa mainitaan, että Efesolaiskirje oli osoitettu Efeson uskoville (pyhille) ( Ef. 1:1 ). Toisista käsikirjoituksista puuttuu sana ”Efesos”. Joidenkin tutkijoiden mukaan tämä kirje ei ollut tarkoitettu erityisesti Efesoksen seurakunnalle, vaan oli kiertokirje. Toisten tutkijoiden mielestä kirje oli alun perin tarkoitettu Laodikean seurakunnalle.

Ensimmäinen Johanneksen kirje on pisin kolmesta Johanneksen nimiin otsikoidusta kirjeestä. Tietyiltä osin nämä kolme kirjettä sopivat hyvin yhteen Johanneksen evankeliumin kanssa. Ensimmäinen Johanneksen kirje on todennäköisesti kirjoitettu ensimmäisen ja toisen vuosisadan jKr. vaihteessa. Kirje varoittaa vääristä opettajista, jotka kieltävät Jeesuksen ihmisyyden.

Ensimmäinen kirje Timoteukselle ei todennäköisesti ole Paavalin kirjoittama, vaan jonkun hänen oppilaistaan. Jos kirje ei ole Paavalin kirjoittama, se on kirjoitettu ensimmäisen vuosisadan lopussa tai toisen vuosisadan alussa jKr.

Ensimmäinen kirje korinttilaisille on Paavalin toiseksi pisin kirje. Kirjeen tärkein aihe on seurakunnan sisäinen erimielisyys.

Ensimmäinen Pietarin kirje on yksi niin sanotuista katolisista tai yleisistä kirjeistä, joita ei ole osoitettu tietylle henkilölle tai yhteisölle. Se on kiertokirje, joka on tarkoitettu mahdollisimman monelle kristitylle. Kirje on nimetty apostoli Pietarin kirjoittamaksi. Kirje on kirjoitettu ensimmäisen ja toisen vuosisadan vaihteessa jKr.

Ensimmäinen Pietarin kirje on osoitettu Pontuksen, Galatian, Kappadokian, Aasian ja Bitynian seurakunnille (1. Piet. 1:1). Nämä alueet sijaisivat Vähässä-Aasiassa.

Ensimmäinen Pietarin kirje on apostoli Pietarin nimissä kirjoitettu huoliteltu teksti.

Ensimmäinen kirje tessalonikalaisille kirjoitettiin oletettavasti noin 50 jKr. Paavali kirjoitti kirjeen yhdessä työtovereidensa Silvanuksen ja Timoteuksen kanssa.

Sana evankeliumi on johdettu kreikan sanasta euanggelion, joka tarkoittaa ”hyvää sanomaa” tai ”ilosanomaa”. Taustalla on kreikan verbi euanggelizomai, ”tuoda hyvä sanoma”, ja se esiintyy useissa eri kohdissa Septuagintaa, kuten Jesajan kirjassa (Jes. 52:7):

”Kuinka ihanat ovat vuorilla ilosanoman tuojan askelet! Hän ilmoittaa rauhan tulon, tuo suuren ilosanoman, hän tuo pelastuksen sanoman ja sanoo Siionille: -- Sinun Jumalasi on nyt kuningas!”

”Ilosanoma” tai ”hyvä sanoma” on siis ilmoitus siitä, että Jumala tulee pelastamaan ihmiset. Kristinuskon piirissä esimerkiksi Paavali kutsuu itseään usein evankeliumin saarnaajaksi.

Filemonin kirjeen sisällöstä ilmenee, että Paavali oli kirjeen kirjoittaessaan vankilassa, mutta toivoi vapautuvansa pian. Ei tiedetä, missä hän oli vangittuna. Hän saattoi olla Efesoksessa, Kesareassa tai Roomassa.

Filemonin kirjeen otsikko viittaa siihen, että kirje oli tarkoitettu ainoastaan hänelle. Johdannossa kuitenkin mainitaan Apfia ja Arkippos sekä Filemonin talossa kokoontuva seurakunta ( Filem. 1:1-2 ).

Filippiläiskirjeen mukaan ( Fil 1:7 ja Fil 1:14 ) Paavali kirjoitti kirjeen vankeutensa aikana. Häntä ehkä pidettiin vankina filippiläiskirjeessä (Fil. 1:13) mainitussa henkivartiostossa, (praetorium), joka voi tarkoittaa Roomassa toiminutta keisarin henkivartiokaartia. On todella mahdollista, että kirje on kirjoitettu Roomassa, noin 60 jKr. 

Kirje filippiläisille nykyisessä muodossaan lienee kahdesta tai kolmesta kirjeestä koottu teksti. Tähän viittaa jae Fil 3:1 , jonka jälkeen Paavali yhtäkkiä muuttaa kirjoituksen sävyn ystävällisestä teräväksi hyökkäykseksi (%Fil. 3:2-4:7%).

Galatalaiskirjeen varsinaisista vastaanottajista vallitsee erilaisia näkemyksiä. Paavali mainitsee kaksi vastaanottajaa: Galatian seurakunnat (Gal. 1:2) ja galatalaiset (Gal. 3:1 ). Tämä voi viitata Galatian alueeseen tai samannimiseen Rooman provinssiin.

Johannes kirjoitti Ilmestyskirjan seitsemälle kristilliselle seurakunnalle seitsemän kirjeen muodossa (Ilm. 1:4 ja Ilm. 2:1-3:22). Seurakunnat sijaitsivat varsin pienellä alueella Rooman Aasian provinssissa (Länsi-Turkissa), jossa Johannes on mahdollisesti toiminut kiertävänä profeettana. Tärkein mainituista seitsemästä seurakunnasta oli Efesoksen kaupungissa. Se sijaitsi 80 kilometrin päässä Patmokselta.

Ilmestyskirja perustuu näkyihin, jotka kirjoittaja näki Patmoksen saarella. Johannes kirjoitti, että hän kärsi vastoinkäymisistä ja että hän oli Patmoksella, koska saarnasi hyvää sanomaa Jeesuksesta.

Johanneksen evankeliumi poikkeaa selvästi synoptisista evankeliumeista.

Johanneksen evankeliumi on usein ajoitettu noin vuosiin 90-100 jKr., ja joka tapauksessa myöhemmäksi kuin Markus, Matteus ja Luukas, joissa on paljon samaa materiaalia kuin Johanneksella. Johanneksen evankeliumi tekee kuitenkin materiaalista oman tulkintansa ja sijoittaa sen uuteen viitekehykseen.