Raamatun tutkimus
Aleppon koodeksi
Aleppon koodeksi on vanhempi kuin Codex Leningradensis
Codex Leningradensis (eli Leningradin koodeksi)
Codex Leningradensis on vanhin käytettävissä oleva käsikirjoitus, johon sisältyy kaikkien heprealaisen Raamatun
Erasmuksen editio Uudesta testamentista
Martin Luther käytti Uuden testamentin
Koodeksi (latinaksi codex)
Koodeksi tarkoittaa kirjaksi sidottua papyrys- tai pergamenttiarkkinippua. Koodeksissa oli käännettäviä sivuja, ja näin se oli aivan erilainen kuin kirjakäärö
Kuolleenmeren kääröt
Kuolleenmeren kääröt – joita kutsutaan myös Qumranin kääröiksi – löydettiin vuonna 1947 Qumranin luolista Israelissa. Ne ovat kirjakääröjä tai kääröjen osia, jotka on kirjoitettu viimeisinä vuosisatoina eKr. Kaikkiaan noin tuhannesta löydetystä kirjakääröstä suurin osa on säilynyt vain katkelmina eli fragmentteina. Vain kymmenkunta käsikirjoitusta on säilynyt kokonaisena tai lähes kokonaisena.
Lähtökieliset tekstit
Modernit raamatunkäännökset, kuten vuoden 1992 suomenkielinen kirkkoraamattu, perustuvat lähtökielisiin teksteihin heprea, aramea ja kreikka
Masoreettinen teksti
Masoreettinen teksti on Vanhan testamentin hepreankielinen standarditeksti. Alun perin tekstiin oli kirjoitettu vain sanojen konsonantit. Myöhemmin, varhaisvarhaiskeskiajalla, lisättiin tekstiin vokaalit. Tätä vokaalimerkkien lisäämistä kutsutaan ”vokalisaatioksi”.
Raamatun käännökset antiikin aikaan
Raamatun käännökset eivät ole uusi ilmiö. Raamatun kirjoista tehtiin käännöksiä jo antiikin aikana.
Septuaginta
Septuaginta on Vanhan testamentin
Targumit
Targumit tarkoittavat arameankielisiä käännöksiä hepreakielisistä Vanhan testamentin kirjoista.
Tekstikritiikki
Tekstikritiikin tavoite on selvittää, millainen teksti on alun perin ollut. Vanhan testamentin tekstikritiikki
Theodotion, Aquila ja Symmakhos
Septuagintan
Uuden testamentin tekstikritiikki
Uuden testamentin teksteistä on säilynyt useita käsikirjoituksia ja papyruksia. Jotkut niistä on kirjoitettu pian Uuden testamentin kirjojen syntymisen jälkeen. Uuden testamentin tekstikritiikissä käytetään kaikkia näitä tekstejä.
Uuden testamentin tekstikritiikki: Historia
Erasmus Rotterdamilainen
Vanhan testamentin tekstikritiikki
Nykyaikaiset laitokset hepreankielisestä Vanhasta testamentista perustuvat yhteen käsikirjoitukseen. Useimmiten se on Codex Leningradensis
Vanhan testamentin tekstikritiikki: esimerkkinä Jeremia
Topic_197_Qumranista on löydetty kuusi Jeremian kirjan käsikirjoitusta. Kaksi näistä käsikirjoituksista (4QJer b ja 4QJer d) poikkeavat standarditekstistä. Kyseiset Jeremian versiot ovat lyhyempiä. Lisäksi niissä on jakeita, jotka ovat toisistaan poikkeavassa järjestyksessä.
Kiinnostavaa on, että näiden käsikirjoitusten tekstit muistuttavat Septuagintan
Vanhan testamentin tekstikritiikki: lisäykset
Masoreettisen tekstin Toisessa Samuelin kirjassa 2. Sam. 6:4
Vanhan testamentin tekstikritiikki: myöhempi kehitys
Kun tekstikritiikki alkoi kehittyä tieteenalana, tutkimus keskittyi pääasiassa hepreankielisten käsikirjoitusten ja käännösten välisiin eroihin. Jos kahden käsikirjoituksen tai käsikirjoitusten ja käännösten välillä oli eroja, tutkittiin, mikä eri versioista oli todennäköisesti alkuperäinen. Tutkijat yrittivät päätellä, mitkä versiot olivat kehittyneet myöhemmin.
Vanhan testamentin tekstikritiikki: Qumran
Esterin kirjaa lukuun ottamatta Topic_197_Qumransta on löydetty osia kaikista Vanhan testamentin kirjoista. Joistakin kirjoista on löytynyt vain katkelmia, mutta esimerkiksi Jesajan kirjasta on säilynyt lähes koko teksti.
Vetus Latina
Raamatun kirjojen vanhimpia latinankielisiä käännöksiä kutsutaan yhteisellä nimellä ”Vetus Latina”. Ne ovat vanhempia kuin Vulgata, joka on Hieronymuksen käännös 300-luvulta jKr. Vulgatasta tuli kuitenkin paljon niitä tärkeämpi.
Vulgata
Kirkkoisä Hieronymus käänsi koko Raamatun latinan kielelle 300-luvun lopussa ja 400-luvun alussa jKr.
Vanhan testamentin kirjat hän käänsi suoraan hepreasta ja Uuden testamentin kirjat suoraan kreikasta. Hieronymus käänsi (kreikasta) myös monia niistä kirjoista, jotka myöhemmin tulivat tunnetuksi ”deuterokanonisina”.
