Armo Vanhassa testamentissa

Vanhassa testamentissa armo tarkoittaa yleensä Jumalan omalle kansalleen suomaa siunausta. Armo koskee myös ihmisten välisiä suhteita. Armollisen teon tai eleen tekijä on yleensä korkeammassa asemassa kuin armon saaja.

Heprealaisessa Raamatussa useimmat ”armoa” tarkoittavat sanat on johdettu verbistä ḥanan (”olla armollinen”). Sen johdannaisia ovat esimerkiksi substantiivi ḥen ja adjektiivi ḥannun (”armollinen, armelias”). ”Armon” tai ”armeliaisuuden” ohella nämä sanat voivat tarkoittaa myös ”suosio” tai ”siunaus”.