Pääsiäinen Vanhassa testamentissa

Pääsiäinen tai pesah  on Vanhan testamentin tärkein juhla. Tässä juhlassa israelilaiset muistivat 2. Mooseksen kirjassa 2. Moos. 12:1-28 kuvattua lähtöä Egyptistä. Sana pesah on johdettu heprean verbistä "kulkea ohi". Tämä viittaa enkeliin, joka "kulki” israelilaisten talojen ”ohi" kymmenennen vitsauksen aikana ja huolehti, että vain egyptiläisten esikoispojat kuolivat.

Pääsiäinen alkaa nisan-kuun (maaliskuu/huhtikuu) neljännentoista päivän aattona. Juhla kestää seitsemän päivää. Ensimmäinen ja viimeinen päivä ovat pyhäpäiviä, jolloin työnteko on kiellettyä (3. Moos. 23:7-8). Välissä olevina kuutena päivänä välttämättömien töiden teko on sallittua, mutta joka päivä kuitenkin muistellaan Egyptistä lähtöä.