Puhdas ja epäpuhdas

Raamatun viiden ensimmäisen kirjan eli Pentateukin puhtauslait eivät ole moraalisia sääntöjä. Ne ovat ensisijaisesti uskonnollisen elämän sääntöjä ja sääntöjä suhteessa Jumalaan. Myöhempinä aikoina puhtaudesta tuli moraalisen järjestyksen symboli, mikä oli suurelta osin profeettojen kirjojen ja viisauskirjallisuuden vaikutusta.

Viisauskirjallisuudessa ja profeettojen kirjoissa epäpuhtaus tarkoitti samaa kuin synti (katso esimerkiksi Jes. 64:5, Hes. 23:30 ja Aam. 7:17). Näissä teksteissä esiintyy kulttiin ja rituaaleihin liittyviä sanoja, mutta nyt niitä käytettiin uskonnollisten ja eettisten aiheiden yhteydessä. Tästä yksi esimerkki on Hes. 36:25: ”Minä vihmon teidän päällenne puhdasta vettä, niin että te puhdistutte, minä puhdistan teidät kaikesta saastastanne ja epäjumalienne kaikesta iljettävyydestä.”.