Pyhyys Vanhassa testamentissa

Vanhassa testamentissa pyhyys tarkoittaa erityistä asemaa: pyhä ihminen on sopusoinnussa Jumalan kanssa.  Tämä asema liittyy usein liturgiaan (Jumalan palvontaan määrättyjen rituaalien avulla), mutta sitä voidaan soveltaa myös moraalisiin kysymyksiin. Jumala itse on pyhä ja kaiken pyhyyden lähde. Myös ihmiset, esineet, paikat tai ajat ja aikakaudet voivat olla pyhiä. Ne ovat ikään kuin Jumalalle omistettuja.

Heprealaisessa Raamatussa tärkein "pyhää" tai "pyhyyttä" tarkoittava heprean sana on qadoš. Tämä sana ja siitä johdetut sanat esiintyvät Vanhassa testamentissa yli 850 kertaa.