Siunaus Vanhassa testamentissa

Vanhassa testamentissa siunaus tarkoittaa toiveen tai rukouksen lausumista ihmisen tai asian puolesta. Siunaus tuo vaurautta ja voimaa. Siunaus mahdollistaa hyvän tulevaisuuden ja sinetöi sukupolvien välisen yhteyden. Hyvä esimerkki tästä on Jaakobin kahdelletoista pojalleen lausuma siunaus (1. Moos. 49:1-28). Tässä siunauksessa Jaakob kuvailee kaikki poikansa ja hahmottelee heidän tulevaisuuttaan (katso myös 5. Moos. 33).

Siunaus on kiroamisen vastakohta. Tämä käy ilmi esimerkiksi 1. Moos. 12:3, jossa Abraham on varma siitä, että Jumala siunaa kaikkia, jotka Abraham siunaa ja kiroaa kaikki, jotka hän kiroaa. Mooses kehottaa kansaa valitsemaan siunauksen ja kirouksen välillä eli Jumalalle kuuliaisuuden tai tottelemattomuuden välillä (5. Moos. 30:19-20).