Suomen Pipliaseura

Synti Vanhassa testamentissa: eettinen synti

Vanhassa testamentissa synti määritellään yleensä moraalisessa, eettisessä merkityksessä. Synti on tietoisesta toimintaa Jumalan tahtoa vastaan; Jumalan käskyjen rikkomista ja kääntymistä pois uskosta. Tämä ei koske vain ihmisten ja Jumalan välistä suhdetta vaan myös ihmisten keskinäisiä suhteita. Vanhassa testamentissa synti toista ihmistä vastaan nähdään syntinä Jumalaa itseään vastaan (katso esimerkiksi 1. Moos. 39:9 ja Ps. 51:4).

Tottelemattomuus Jumalaa kohtaan

Ensimmäinen ja kenties tunnetuin esimerkki synnistä löytyy 1. Moos. 3. Tässä kertomuksessa ensimmäiset ihmiset eivät tottele Jumalaa, vaan toimivat oman mielensä mukaan.

Vanhassa testamentissa korostetaan myös sitä, kuinka usein israelilaiset tekevät syntiä Jumalan käskyjä vastaan. Jumalan käskyt määrittelivät, kuinka ihmisten piti toimia suhteessa Jumalaan ja toisiinsa. Kun israelilaiset eivät noudattaneet Jumalan käskyjä, he olivat uskottomia Jumalan kanssa solmitulle liitolle. Raamatun kirjoittajien mukaan tämä johti ihmisten vieraantumiseen Jumalasta. He kääntyivät pois hänestä, mistä seurasi, että Jumala hylkäsi heidät. Jumala ei enää auttanut heitä, jolloin he saivat pian huomata tilanteensa heikkenevän. Tämä on usein toistuva aihe erityisesti profeetallisissa teksteissä.

Tämä sisältö on tilaajakäyttäjille

Tilaajakäyttäjänä sinulle avautuu mm. lähes 1000 tausta-artikkelia sekä kaikki palvelumme suomalaiset ääniraamatut.

Suomen Pipliaseurav.4.28.1
Seuraa meitä