Synti Vanhassa testamentissa: Kultillinen synti

Moraalisten rikkomusten lisäksi Vanhassa testamentissa käsitellään kultillisia palvelusmenoihin liittyviä rikkomuksia. Niistä puhutaan pääasiassa oikeudellisten tekstien yhteydessä Toisesta Mooseksen kirjasta Viidenteen Mooseksen kirjaan. Huomio on palvelusmenorikkomuksissa: sääntöjä annetaan uhrilahjojen antamisesta, pappeudesta ja (epä)puhtaudsta (katso esim. 4. Moos. 18:1). Palvelusmenoissa tapahtuneita rikkomuksia pidettiin syntinä Jumalaa kohtaan, koska ne loukkasivat Jumalan pyhyyttä.

Kultillisia rikkomuksia – tahattomiakin – pidettiin synteinä, koska Jumalan ja temppelin pyhyys oli häväisty. Ihmisiä rangaistiin tällaisista rikkomuksista (katso esim. 3. Moos. 19:5-8). Heidän piti antaa uhrilahja, (”puhdistusuhri” tai ”hyvitysuhri”) tai käydä läpi monivaiheinen rituaali, jossa synti puhdistettiin pois (katso esim. 4. Moos. 6:9-11). Jos näin ei toimittu, saattoi yhden ihmisen kultillinen rikkomus saastuttaa koko maan ja aiheuttaa Jumalan rangaistuksen koko kansalle.