Telttamaja

Raamatussa puhutaan telttamajasta alkaen Toisesta Mooseksen kirjasta ja päättyen Ensimmäiseen kuninkaiden kirjaan. Kyse oli teltasta, jota israelilaiset käyttivät erämaassa Jumalan palvontaan aina Jerusalemin temppelin rakentamiseen asti. Teltta purettiin jokaista matkaa varten ja pystytettiin uudelleen seuraavassa pysähdyspaikassa.

Telttamajaa kutsutaan myös, "pyhäköksi" tai "pyhäkköteltaksi". Se on yksi Vanhan testamentin tärkeimmistä esineistä. Mihinkään toiseen esineeseen ei viitata yhtä usein.

Temppeliä edeltänyt telttamaja oli uskonnollisen elämän keskus. Siellä säilytettiin Liitonarkkua. Siksi telttamaja oli Jumalan läsnäolon symboli.

Kun Salomo rakensi Jerusalemin temppelin, kaikki telttamajan toiminnot siirrettiin temppeliin.