Suomen Pipliaseura

19.10.2022 laudes

UT lukukappale

Paavali lähetetään Roomaan

1Kun oli päätetty, että lähtisimme meritse Italiaan, Paavali ja muutamat muut vangit luovutettiin Julius-nimisen sadanpäällikön haltuun. Tämä palveli keisarin kunniaksi nimetyssä joukko-osastossa. 2Astuimme adramyttionilaiseen laivaan, joka oli matkalla Aasian satamiin, ja lähdimme merelle. Mukanamme oli makedonialainen Aristarkos, joka oli kotoisin Tessalonikasta. 3Seuraavana päivänä tulimme Sidoniin, ja Julius päästi huomaavaisesti Paavalin tapaamaan ystäviä. Nämä pitivät hänestä huolta.

4Sidonista lähdettyämme purjehdimme Kyproksen suojaan, koska oli vastatuuli. 5Kilikian ja Pamfylian kohdalla olevan avomeren ylitettyämme saavuimme Lykiaan, Myran kaupunkiin. 6Siellä sadanpäällikkö löysi Italiaan purjehtivan aleksandrialaisen laivan ja siirsi meidät siihen. 7Monen päivän hitaan ja vaivalloisen purjehduksen jälkeen pääsimme Knidoksen kohdalle. Kun tuuli esti meitä jatkamasta aiottuun suuntaan, purjehdimme Salmonen niemen ohi Kreetan suojaan. 8Etenimme vaivalloisesti saaren rannikkoa seuraillen ja tulimme paikkaan, joka tunnetaan nimellä Hyvät Satamat. Se on lähellä Lasaian kaupunkia.

9Matka oli kestänyt jo kauan ja syksy ehtinyt pitkälle. Purjehtiminen alkoi olla vaarallista, ja Paavali varoitti merimiehiä: 10»Hyvät miehet, minusta näyttää siltä, että purjehtiminen vaarantaa paitsi lastin ja laivan myös meidän kaikkien hengen.» 11Sadanpäällikkö uskoi kuitenkin mieluummin perämiestä ja laivanvarustajaa kuin Paavalia. 12Koska satama ei soveltunut talvehtimiseen, enemmistö päätyi kannattamaan matkan jatkamista. Olisi yritettävä päästä talveksi Foiniksiin, kreetalaiseen kaupunkiin, jonka satama avautuu lounaaseen ja luoteeseen.

Laiva joutuu myrskyyn

13Kun etelätuuli virisi, miehistö uskoi pääsevänsä Foiniksiin. Niinpä he nostivat ankkurin ja purjehtivat aivan Kreetan rannikon tuntumassa. 14Ei mennyt kauan, kun saarelta päin syöksyi hirmumyrsky, jota merimiehet nimittivät koillismyräkäksi. 15Laiva ei kyennyt nousemaan tuuleen, ja niin jouduimme jättäytymään tuuliajolle. 16Viiletimme Kauda-nimisen saaren suojaan. Siellä saimme vaivoin haltuumme veneen, jota olimme vetäneet perässämme. 17Kun vene oli nostettu ylös, laivan ympärille kiedottiin köysiä vahvistukseksi. Merimiehet pelkäsivät ajautuvansa Syrtin hiekkasärkille. Siksi he kiinnittivät laivan keulaan kankaan pitkillä köysillä. Sitten he laskivat kankaan mereen hidastamaan kulkua.

18Kun seuraavana päivänä olimme yhä rajun talvimyrskyn kourissa, miehistö heitti lastia mereen. 19Kolmantena myrskypäivänä he heittivät omin käsin mereen laivan varusteita. 20Mutta kun aurinkoa ja tähtiä ei näkynyt päiväkausiin, ja kova talvimyrsky vain jatkui, kadotimme kaiken toivon pelastumisesta. 21Kun emme enää kyenneet edes syömään, Paavali nousi toisten joukosta ja sanoi: »Hyvät miehet, teidän olisi pitänyt uskoa minua ja olla lähtemättä merelle Kreetalta. Silloin olisitte välttäneet tämän onnettomuuden ja sen tuomat tappiot. 22Älkää kuitenkaan olko huolissanne. Kukaan teistä ei kuole, menetätte vain laivanne. 23Viime yönä minulle näet ilmestyi enkeli sen Jumalan luota, jolle minä kuulun ja jota minä palvon. 24Enkeli sanoi: ’Älä pelkää, Paavali, sillä sinun pitää päästä keisarin eteen. Siksi Jumala suojelee sinua ja kaikkia niitä, jotka purjehtivat kanssasi.’ 25Älkää siis olko huolissanne, miehet. Minä luotan Jumalaan ja siihen, että hänen ilmoituksensa toteutuu. 26Jollekin saarelle meidän pitää ajautua.»

Ap. t. - Apostolien teot 27:1-26UT2020Avaa lukunäkymä
Suomen Pipliaseurav.4.21.8
Seuraa meitä