₂Jumala, minun auttajani,

yötä päivää minä huudan sinua avukseni.

₃Tulisipa rukoukseni tietoosi,

kumarru puoleeni ja kuuntele pyyntöni!

₄Elämäni on yhtä suurta kärsimystä,

horjun kuoleman partaalla.

₅Minua kohdellaan kuin kuolevaa,

olen menettänyt voimani.

₆Minä olen kuin yksi kuolleiden joukosta,

kuin maahan lyöty, haudassa makaava,

jota et enää muista etkä auta.

₇Sinä olet laskenut minut syvään kuoppaan,

sen syvimpiin pimentoihin.

₈Olet asettanut vihasi taakan päälleni,

antanut kaikkien aaltojesi vyöryä ylitseni.

(välisoitto)

₉Sinä olet karkottanut kaikki tuttavat luotani,

olet saanut heidät kammoamaan minua.

Olet teljennyt minut kuin vangin koppiinsa.

₁₀Kärsimys sumentaa minun silmäni.

Jumala, kaiket päivät minä huudan sinua,

kurotan käsiäni sinua kohti.

₁₁Teetkö sinä ihmetekojasi kuolleille,

nousevatko heidän haamunsa kiittämään sinua?

(välisoitto)

₁₂Kuka kertoisi haudassa hyvyydestäsi,

muistaisi uskollisuuttasi tuhon syvyydessä?

₁₃Tunnetaanko sinun ihmeesi haudan pimeydessä,

oikeudenmukaisuutesi unohduksen maassa?

₁₄Mutta minä huudan sinua apuun, Jumala!

Rukoukseni tulee sinun eteesi heti aamulla.

₁₅Jumala, miksi sinä hylkäät minut,

miksi kätket minulta kasvosi?

₁₆Nuoresta asti minä olen kokenut kovia

ja ollut lähellä kuolemaa.

Minä olen joutunut kestämään kauhujasi,

ne ovat uuvuttaneet minut.

₁₇Sinun vihasi on jyrännyt minut,

lähettämäsi kauheudet ovat vaientaneet minut.

₁₈Ne ovat saartaneet minua jatkuvasti kuin vedet,

peittäneet minut kokonaan alleen.

₁₉Sinä olet ajanut luotani

minulle rakkaat ja läheiset ihmiset.

Nyt seuranani on vain pimeys.

₁Tulkaa mukaan laulamaan ylistyslauluja Jumalalle,

huutamaan riemusta hänelle, joka on tuki ja turva!

₂Mennään hänen luokseen kiitoslaulua laulaen,

viritetään hänelle riemulaulu!

₃Hän on suuri Jumala, kaikkien jumalien kuningas.

₄Hänen kädessään ovat maan syvimmät kuilut,

vuorten huiput ovat hänen.

₅Hänen on meri, hän sen teki,

hänen kätensä muovasivat kuivan maan.

₆Tulkaa, kumartakaa ja palvokaa Jumalaa,

polvistukaa Jumalan, luojamme, eteen!

₇Hän on meidän Jumalamme,

ja me olemme lauma hänen laitumellaan,

kansa, jota hän paimentaa.

Kuunnelkaa, mitä hän puhuu tänään teille:

₈»Älkää kovettako sydäntänne

kuten autiomaassa Meriban ja Massan luona.

₉Siellä esivanhempanne koettelivat minua,

he testasivat minua, vaikka tunsivat tekoni.

₁₀Neljäkymmentä vuotta hyljeksin heitä.

Näin heidän erehtyvän, koska he eivät tunteneet teitäni.

₁₁Vannoin vihan vallassa:

’He eivät pääse lepopaikkaani.’»