Herra, sinä olet meidän turvamme

polvesta polveen.

Jo ennen kuin vuoret syntyivät,

ennen kuin maa ja maanpiiri saivat alkunsa,

sinä olit.

Jumala, ajasta aikaan sinä olet.

Sinä annat ihmisten tulla maaksi jälleen

ja sanot: ”Palatkaa tomuun, Aadamin lapset.”

Tuhat vuotta on sinulle kuin yksi päivä,

kuin eilinen päivä, mailleen mennyt,

kuin öinen vartiohetki.

Me katoamme kuin uni aamun tullen,

kuin ruoho, joka hetken kukoistaa,

joka vielä aamulla viheriöi

mutta illaksi kuivuu ja kuihtuu pois. – –

Opeta meille, miten lyhyt on aikamme,

että saisimme viisaan sydämen.

Herra, käänny jo puoleemme.

Kuinka kauan vielä viivyt?

Armahda meitä, palvelijoitasi!

Ravitse meitä armollasi joka aamu,

niin voimme iloita elämämme päivistä.

Niin kuin annoit murheen, anna meille ilo

yhtä monena vuotena kuin vaivamme kesti.

(Ps. 90:1b–6,12–15)