₂Minä odotin – ja odotin – Jumalaa.

Hän kurottautui puoleeni ja kuuli avunhuutoni.

₃Hän nosti minut syvästä kuopasta,

upottavasta liejusta,

ja asetti jalkani kalliolle,

teki askeleeni vakaiksi.

₄Hän antoi laulettavakseni laulun,

jota ei ole ennen kuultu,

ylistyslaulun Jumalallemme.

Monet näkevät, mitä minulle on tapahtunut.

Heissä herää kunnioitus, ja he alkavat luottaa Jumalaan.

₅Onnellinen on se, joka panee toivonsa Jumalaan.

Hän ei käänny pahojen voimien puoleen.

Hän ei turvaudu niihin,

jotka sotkeutuvat valheen verkkoon.

₆Kuinka suurenmoisia ovatkaan tekosi,

Jumala, minun Jumalani,

kuinka lukuisia suunnitelmasi meidän varallemme!

Minä tahdon kertoa, että niitä on liian monta laskettavaksi.

Tahdon julistaa, ettei ole ketään vertaistasi.

₇Et kaipaa minulta uhrilahjoja,

et ruokauhria, polttouhria tai sovintouhria.

Sen sijaan sinä muotoilit minulle korvat,

jotta kuuntelisin sinua.

₈Siksi sanon: »Tässä minä olen. Kirjaan on kirjoitettu,

mitä minun on tehtävä.

₉Jumalani, opetuksesi ovat syvällä sisimmässäni.

Kaipaan sitä, että saan toimia tahtosi mukaisesti.»

₁₀Minä kerron oikeudenmukaisuudestasi

kaikille, jotka ovat koolla.

Jumala, sinä kyllä tiedät, etten sulje suutani.

₁₁En vaikene oikeudenmukaisuudestasi,

puhun uskollisuudestasi ja kerron, että pelastat.

En jätä kertomatta

eteesi kokoontuneelle suurelle joukolle,

kuinka hyvä ja uskollinen olet.

₁₂Jumala, älä ota minulta pois myötätuntoasi.

Anna hyvyytesi ja uskollisuutesi olla aina suojanani.

₁₃Vaikeudet piirittävät minua,

niitä on loputtomasti.

Pahat tekoni ovat saartaneet minut.

Ne peittävät kaiken alleen,

niitä on enemmän kuin hiuksia päässäni.

Siksi olen menettänyt rohkeuteni.

₁₄Jumala, ole minulle armollinen ja pelasta minut!

Tule kiireesti avukseni, Jumala!

₁₅Anna henkeäni väijyvien saada osakseen häpeää.

Anna niiden, jotka toivovat minulle pahaa,

joutua perääntymään ja tulla nöyryytetyiksi.

₁₆He vain ilkkuvat: »Siitäs sait!»

Joutuisivatpa he kauhistumaan häpeänsä seurauksia.

₁₇Kaikki ne, jotka etsivät sinua,

saavat iloita ja riemuita.

Ne, jotka panevat toivonsa sinuun,

saavat aina sanoa: »Jumala on suuri!»

₁₈Herrani, minä olen kurja ja kovaosainen,

pidä minusta huolta.

Jumalani, älä viivy,

sinä olet apuni ja turvani.

₂Jumala, sinä kirkkauteni,

minun sydämeni on levollinen.

Minä tahdon laulaa ja soittaa sinulle.

₃Herätkää, harppu ja lyyra,

minä tahdon herättää aamunsarastuksen.

₄Minä kiitän sinua kansojen joukossa, Jumala,

tahdon laulaa sinulle ylistystä kansakuntien keskellä.

₅Hyvyytesi on korkeampi kuin taivas,

ja uskollisuutesi ulottuu pilviin.

₆Nouse taivaita korkeammalle, Jumala.

Anna kunniasi kohota yli kaiken maan,

₇niin että rakkaasi pelastuvat.

Auta voimakkaalla kädelläsi, vastaa minulle.

₈Jumala on puhunut pyhäkössään:

»Minä jaan riemuiten osiin Sikemin

ja mittaan Sukkotinlaakson.

₉Gilead on minun, samoin Manasse.

Efraim on kypäräni ja Juuda valtikkani.

₁₀Moabissa minä peseydyn,

Edomiin viskaan sandaalini

ja Filisteaa vastaan kohotan sotahuudon.»

₁₁Kuka vie minut linnoitettuun kaupunkiin,

kuka opastaa minut Edomiin?

₁₂Sinähän hylkäsit meidät, Jumala,

et kuljekaan meidän sotajoukkomme mukana.

₁₃Jumala, auta meitä lyömään vihollisemme,

ihmisten apu on turhaa.

₁₄Jumalan avulla me teemme mahtitekoja,

hän polkee vastustajamme maan tomuun.