Olen ymmärtänyt, että olet kaikkialla läsnä. Läsnäolosi on kuitenkin harvoin välitön kokemukseni. ”Sinä suojaat minua edestä ja takaa, sinä lasket käteni minun päälleni. Se on ihmeellistä, siihen ei ymmärrykseni yllä.” (Ps. 139:5–6.)

– – –

Joinakin hetkinä huomaan, mitä kaikkea hyvää olen sinulta saanut, ja osaan olla kiitollinen. En aina. Tunnen myös puutteeni ja odotan jotakin uutta. Minulla on jo, mutta kaipaan edelleen. Tuon kaipaukseni ja odottamiseni sinun eteesi.