Epätoivo ja siitä selviytyminen: Tässä olen -mietiskely epätoivon hetkeen
Otsikko on mahdoton. Epätoivosta ei ole ulospääsyä. Kokemus on tosi.
- Mikä sinun kokemuksesi on ollut lähinnä epätoivoa?
Jobin, Usin maan kärsijän epätoivo on kirjattu Raamattuun ”Miksi en syntynyt kuolleena, miksi en menehtynyt tultuani äidin kohdusta?” (Job. 3:11). Vasta kohtaaminen Jumalan kanssa sai Jobin rauhoittumaan ”Vain korvakuulolta sinut tunsin. Nyt ovat silmäni nähneet sinut” (Job 42:5)
- Miten Jumalan kohtaaminen on joskus katkaissut toivottomuuden kierteesi?
Syyrian kuningas piiritti Dotania, kun profeetta Elisa oleskeli kaupungissa. Kun Elisan palvelija aamulla heräsi, sotajoukko, hevoset ja sotavaunut piirittivät kaupunkia ”Voi, herrani! Mitä me nyt teemme?” Elisa vastasi ”Älä pelkää, meillä on puolellamme enemmän väkeä kuin heillä.” Elisa rukoili Herraa, että hän avaisi palvelijan silmät. ”Herra avasi palvelijan silmät, ja hän näki, että vuori Elisan ympärillä oli tulisia hevosia ja vaunuja täynnään.2 (2. Kun. 6:1–17).
- Onko joskus jokin aivan yllättävä näkökulma pyyhkinyt pois epätoivon kokemuksesi?
Useat psalmit kuvaavat epätoivoa ”Olen painunut kumaraan, vääntynyt vääräksi. Aamusta iltaan minä kuljen surusta synkkänä” (Ps 38:7). Psalmien epätoivo on tosi, se tunnistetaan ja tunnustetaan, mutta se ilmaistaan rukouksena Jumalalle.
- Kenelle sinä voit kertoa sydämesi tuskan?
Isä oli tuonut poikansa Jeesuksen oppilaiden parannettavaksi, mutta turhaan. Jeesus tuli paikalle ja hämmästeli paikalle kehkeytynyttä hässäkkää ja kansankokousta. Pojan isä vetosi: ”Jos vain voit, niin armahda ja auta meitä!” ”Miten niin ’jos voit’?” Jeesus sanoi. ”Kaikki on mahdollista sille, joka uskoo.” Pojan isä huusi heti: ”Minä uskon! Auta minua pääsemään epäuskostani!” (Mark. 9:14–24)
- Miten tuttua sinulle on, että sekä toivo että epätoivo ovat samanaikaisesti läsnä?
Jeesus ristillä ”Keskipäivällä kaikkialle tuli pimeää. Pimeyttä kesti kolme tuntia. Sen jälkeen Jeesus huusi kovalla äänellä: ’Elohi, elohi, lema sabaktani?’ Se on käännettynä: ’Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut?’” (Mark. 15: 33,34) Jeesus ei ollut vain kipujen mies ja sairauden tuttava (Jes. 53:3). Hän otti päällensä koko ihmiskunnan epätoivon, jakoi sen kanssamme ja vei sen rukouksena Isälleen ja kävi sen läpi aina ylösnousemuksen aamuun saakka. Epätoivo on tosi, toivo todempi!
- Suo, Herra, toivon kynttilöiden loistaa, tyyneksi, lämpimäksi liekki luo.
Valaiset pimeän, voit pelot poistaa. Jää keskellemme, Kristus, rauha tuo! (Virsi 600, 3)
Pekka Yrjänä Hiltunen
Tässä olen -mietiskelyt kutsuvat päivittäin Raamatun lukuun, rukoukseen ja meditaatioon. Paastonaikana niitä voi kuunnella Spotifyssa tai ilmaisessa Piplia-sovelluksessa
