Käännösnurkka: Sanasto vanhenee nopeimmin

Sanasto on kielen nopeimmin vaihtuvaa ja myös vanhenevaa ainesta. Jotkin vielä vuoden 1992 raamatunkäännöksessä olleet sanat ovat nyt 25 vuotta myöhemmin muuttuneet jo sellaisiksi, että parikymppisen Elisan, kuvitteellisen mallilukijamme, voi olla vaikea ymmärtää niitä.

Osa näistä sanoista ei tuota ongelmia. Verbi kaita/kaitsea voidaan helposti korvata verbillä paimentaa. Myös adjektiiville vihanta tekee mieli löytää korvike. Ainakin asiayhteydestään irrotettuna se saattaa tuoda nuoren lukijan mieleen vaikkapa ohjelmallisen vihaamisen (vrt. seuranta) pikemmin kuin rehevän, tuoreen, vehreän tai vihreän. Korvikkeita on siis onneksi tarjolla.

Vaikeampaa on silloin, kun oudoksi arvioitu sana on kielikuvan osa. Jumalan vihan viinikuurnan (esim. Ilm. 14:19) korviketta miettiessä on oltava tarkkana, ettei metafora pääse tuhoutumaan. ”Jumalan vihan rypäleentallaamisallas” ei äänteellisestä kuvioinnista huolimatta kuulostaisi enää kovin runolliselta. Digikäännöksen tekijällä on onneksi käytössään myös selittävät linkit, jos sopivaa sanaa ei millään löydy.

Teksti: Tuomas Juntunen.
Tuomas on Pipliaseuran Uuden testamentin käännöshankkeen, DigiUT:n lingvistinen asiantuntija. Julkaistu Piplia 2/2018 -lehdessä.

Käännösnurkka on Piplia-lehden palsta, jossa nostetaan esiin erilaisia näkökulmia ja havaintoja meneillään olevasta raamatunkäännöstyöstä.