Suomen Pipliaseura

Mitä sinun tulisi muistaa?

Arjen alkamisen tunnistaa siitä, että muisti alkaa pursuta To do-listoista. Ensin täyttyy oma muisti, sitten puhelimen. Vaivalla lomalla palautettu kyky olla läsnä hetkessä on kuin haalea muisto tai kylmää kahvia keittiön tasolla. Tehtävälistat pitenevät samaa tahtia työpäivien kanssa.

Ja kun listat pysyisivätkin pelkkinä tehtävälistoina! Mutta listoihin kertyy asioita, joille en osaa tai voi tehdä mitään, jotka haluaisin ratkaista. Murehtimislistoja. Niitä minä teen ja luen läpi yhä uudelleen ja uudelleen, ikään kuin se estäisi pahaa tapahtumasta.

Kun ajatukset alkavat taas kerran juosta liian lujaa, laitan lenkkikengät jalkaan. Metsäpolulla tunnen tuulen. Ilma on sateesta kosteaa. Yritän keskittyä aistimaan ympäristöäni, päästä pois oman pääni sisältä, mutta ajatuskehät pyörivät kuin karuselli. Alan hätääntyä: en pysty rauhoittumaan!

Kun polku vaihtuu pikitiehen, hätkähdän, kun kuulen mielessäni hiljaisen kysymyksen: Nämä ovat to do-listojasi. Missä ovat to remember-listasi? Ajatus on omani ja samalla se tulee itseni ulkopuolelta. Hämmennyn niin, että pysähdyn niille sijoille.

Missä ovat to remember -listani? Asiat, jotka minun tulisi muistaa?

Hetket, jolloin elämääni saapui pyytämätöntä hyvää.
Päivät, jolloin sain kuulla juuri oikeat sanat, ja yöt, jolloin oli kaikki syyt pelätä pahinta, mutta tapahtui hyvää.
Ja ihmiset! Missä ovat listani ihmisistä, jotka pysyivät rinnalla silloinkin, kun minulla oli vaikeaa, ja kun minä olin vaikea.

Saavuttuani kotiin, aloitan uuden listan. Alan listata kiitollisuuden aiheita ja elämäni kannattelevia ydinhetkiä. Se on yllättävän vaikeaa! Vähitellen mieli alkaa tuottaa muistoja, joiden voiman tunnen luissa ja ytimissä. Monet niistä ovat hyvin pieniä, mutta itselleni merkityksellisiä. Niitä vaikuttaa yhdistävän tunne siitä, että olen tullut kannatelluksi.

Listaa katsellessa mieleeni nousee vielä yksi tapahtumasarja. Se on viimeinen ilta ennen pitkäperjantain mustaa. Hetki, jolloin varjot ovat laskeutuneet ja on aika käydä tuntemattomalle tielle. Opetuslapset eivät saaneet silloin syliinsä loputtomia tehtävälistoja. Sen sijaan Jeesus otti käsiinsä leivän. Hän siunasi, mursi ja antoi – itsensä ja leivän – ja pyysi murehtimisen sijaan muistamaan.

Mitä sinun tulisi muistaa?

Teksti: Hanna Kivisalo.
Kivisalo on seinäjokelainen kirjailija, opettaja ja teologi, joka toimii syksyllä 2023 raamattublogin vieraskirjailijana. 

Raamattublogia kirjoittavat Suomen Pipliaseuran työntekijät ja ystävät. Suomen Pipliaseura ylläpitää Raamattu.fi -sivustoa sekä tarjoaa Raamatun sisältöjä ymmärrettävästi, ajankohtaisesti ja matalalla kynnyksellä. Jokaisen on mahdollista löytää Raamatun sanoma itselleen sopivalla tavalla.

Lue lisää: www. piplia.fi


Kuva: Taina Renkola

Suomen Pipliaseurav.4.23.1
Seuraa meitä