Enšimmäini kirjani korinfilaisilla 2

₁Konša tulin tiän luo, vellet, en tullun šanelomah teilä Jumalašta šuurilla šanoilla enkä viisahilla pakinoilla. ₂Mie kun niätšen piätin, jotta tiän luona ollešša en taho tietyä mistänä muušta kun vain Iisussašta Hristossašta, vain ristihnuaklitušta Hristossašta. ₃Olin šielä arka, varasin niin, jotta ihan vapisin. ₄Konša mie pakasin tiän kera ta šanelin Hyvyä Viestie, en starainun näyttyä viisahalta, vain miun šanoissa oli Jumalan Henken voima. ₅Šentäh tiän ušon pohjakši ei tullun ihmisien viisahuš, a Jumalan voima.

₆Viisahie šanoja myö šanelemma niillä, ket on kypšytty ottamah niitä vaštah. Še ei kuitenki ole tämän muailmanajan viisahutta eikä niijen viisahutta, ket ollah vallašša tänä muailmanaikana. Hiän ošana on häviemini. ₇Myö šanelemma Jumalan peitošša piettyö viisahutta, šitä viisahutta, min Jumala jo ennein aikojen alkuo varušti meilä jumalallisekši valokši. ₈Šiitä viisahuošta ei ole piäššyn perillä yksikänä tämän muailmanajan vallaššaolijista. Kun hyö ois šiitä tiijetty, niin ei ois jumalallisen valon Isäntyä ristihnuaklittu. ₉On niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa šanotah:

₁₁Ken muu kuin ihmisen oma henki tietäy, mitä ihmiseššä on? Šamoin vain Jumalan Henki tietäy, mitä Jumalašša on. ₁₂No myö emmä šuanun tämän muailman henkie, vain šaima Jumalalta Henken šitä vaššen, jotta malttasima, mitä Hiän on antan meilä lahjakši. ₁₃Näistä as's'oista myö niise pakajamma, ka emmä ihmisviisahuon opaštamilla šanoilla vain Pyhän Henken opaštamilla. Myö šelitämmä henkelliset as's'at Henken avulla. ₁₄Ihmisen mieli ei voi ottua vaštah šitä, mitä Jumalan Henki pakajau, šentäh kun häneštä še on höperryštä. Hiän ei malta šitä, šentäh kun šiitä voit piäššä perillä vain Henken avulla. ₁₅Henkellini ihmini voit piäššä perillä kaikešta, vain häneštä ičeštäh kenkänä ei piäše perillä.