Mimmosena uškojakunnan piämiehen pitäy olla?
1Tämä šana on varmašti totta: ken pyrkiy uškojakunnan piämiehen virkah, še tahtou hyväh ruatoh. 2Uškojakunnan piämiehen pitäy olla šemmoni, keneššä ei ole mitänä moitittavua. Hänen pitäy olla yhen naisen mieš, šelväpäini, vakava, rehellini, hänen pitäy hyvin vaššata vierahie ta olla hyvä opaštaja. 3Hänen ei šua olla viinah mänijä, ei toračču, ei riitelijä, ei oman hyövyn šuahuštaja, vain hyväšanani ta šopusa, ei rahalla ahneh. 4Pitäkkäh hiän hyvyä huolta omašta kotiväještä, kašvattakkah lapšieh, jotta ne oltais tottelijat ta kunnivoitettais kaikkie. 5Kun ken ei šuattane pityä huolta kotiväještäh, niin mitein hiän vois huolehtie Jumalan uškojakunnašta? 6Piämiehenä ei šua olla vašta uškoh kiäntynyt, jotta hiän ei rupieis šuurenteliutumah eikä joutuis suutittavakši yheššä juavelin kera. 7Hänen pitäy olla hyväššä luvušša uškojakunnan ulkopuolella niise, jotta häneštä ei paistais pahua ta jotta hiän ei puuttuis juavelin anšah.
Mimmosina pitäy olla uškojakunnan tijakonien?
8Uškojakunnan tijakonien niise pitäy olla kunnon ihmisie, ei kakšinuamasie. Heijän ei šua tottuo viinah eikä šuahuštua omua hyötyö. 9Heijän pitäy hyvin tietyä miän ušon opaššukšet ta pityä omahenki riähättömänä. 10Heitä niise pitäy enšin tutkie, ta kun heistä ei löyvettäne mitänä moitittavua, hyö šuahah ruatua tijakonina. 11Šamoin heijän naisien pitäy olla kunnon ihmisie, hyö ei šuaha paissa muista pahua. Heijän pitäy olla šelväpäisie ta šemmosie, jotta heih voipi kaikešša uškuo. 12Tijakonin pitäy olla yhen naisen mieš, ta hänen pitäy hyvin huolehtie omista lapšista ta kotiväještä. 13Niitä, ken hoitau tijakonin työn hyvin, pietäh hyväššä luvušša ta hyö voijah rohkiešti paissa ušošta Hristossah Iisussah.
Ušon peittoas's'at
14Tätä kirjuttuas's'a toivon, jotta piäšen ruttoh šiun luokši. 15Ka kun viikoštunen, šuat täštä kirjasešta tietyä, mitein pitäy olla Jumalan kojissa. Še koti on elävän Jumalan uškojakunta, kaiken tositiijon pylväš ta kivijalka. 16Miän pyhän ušon peittoas's'a on šuuri:
– Jumala tuli muailmah ihmisen runkošša,
Henki tovisti, jotta Hiän kelpuau Jumalalla.
Anhelit nähtih Hänet,
Häneštä šaneltih muailman kanšoilla,
Häneh ušottih muailmašša,
Hänet otettih jumalalliseh valoh.