Apostolien kirja 24

₁Viijen päivän piäštä Kesarijah tuli ylipappi Ananie yheššä eryähien rahvahan vanhimpien ta sakonantietäjä Tertullin kera. Muaherra Feliksin ieššä hyö viäritettih Puavilua. ₂Konša Puavila tuotih šinne, niin Tertulli alko viärittyä häntä. Hiän šano muaherralla: ₃«Šiun hyväštä, korkiešti arvoššettu Feliks, myö jo pitälti olemma šuanun elyä rauhašša. Šiun huolehtimisen kautti tämän rahvahan elämä on parennun. Täštä myö aina ta joka paikašša pakajamma ta täštä šilma kiitämmä. ₄En taho vaivata šilma pitillä pakinoilla, molin vain, jotta armollisešti kuuntelisit meitä vähäsen aikua. ₅Myö näkimä, jotta tämä mieš on kuin tappajatauti. Hiän on nasarettilaisen sektan johtaja. Joka paikašša, ympäri muailmua, hiän noštau kahakkoja jevreijen kešeššä. ₆Hiän reistasi pakanoittua jumalankojinki, no myö ottima hänet kiini. Myö meinasima suutie häntä miän Sakonan mukah, ₇vain komentaja Lisie tuli šinne, väkisin kisko hänet miän käsistä ta työnsi hänet tänne šiun luo. ₈Hiän käški miän, hänen viärittäjien, niise tulla šiun eteh. Voit iče kyšellä häntä, niin piäšet perillä, mistä kaikešta myö häntä viäritämmä.» ₉Jevreit niise yhyttih täh viäritykšeh ta šanottih, jotta as's'a on juštih näin.

₁₀Muaherra Feliks nyökkäsi Puavilalla ta Puavila alko paissa: «Tiijän, jotta šie monie vuosie olet oikein suutin tätä rahvašta, šentäh mie rohkiešti voin puolistua iččieni. ₁₁Ei enämpyä kun kakšitoista päivyä takaperin mie mänin Jerusalimih moliutumah – šie iče voit šen tarkistua. ₁₂Nämä miehet ei nähty milma nikenen kera kiistämäššä eikä noštamašša metelie, ei jumalankojissa, ei sinagogoissa eikä linnašša. ₁₃Eikä hyö voija šiun ieššä näyttyä tovekši šitä, mistä hyö nyt milma viäritetäh. ₁₄Vain šen šiula šanon, jotta mie aššun Hospotin Tietä, kumpaista hyö šanotah sektakši, ta tällä keinoin sluušin miän tuattojen Jumalalla. Mie ušon kaikkeh šiih, mitä on šanottu Sakonašša ta Jumalan viessintuojien kirjoissa. ₁₅Šamoin kuin nämäki täššä, mie ušon, jotta Jumala noššattau kuollehista jumalahiset ta jumalattomat. ₁₆Šentäh mie staraičen, jotta miun omahenki ois aina puhaš Jumalan ta ihmisien ieššä.

₁₇Oltuoni poissa Jerusalimista monie vuosie, mie tulin nyt tuomah omalla rahvahalla raha-apuo ta Jumalalla uhrija. ₁₈Juštih tätä ruatamašša eryähät Aasijašta tullehet jevreit nähtih miut jumalankojissa. Olin puhistautun, šielä ei ollun rahvašta, ei mellakkua. ₁₉Noijen Aasijašta tullehien ois ičen pitän tulla tänne šiun eteh milma viärittämäh, mikäli heilä on mitänih milma vaštah. ₂₀Tahi anna nämä täššä olijat šanotah, mitä viärinruatuo hyö nähtih miušša, konša šeisoin Neuvokunnan ieššä. ₂₁Vain yheštä virkkeheštäkö täššä on kyšymyš? Šiitäkö, kun mie heijän ieššä šeisuon karjahin: ‘Kuollehien noušomisen tähen mie olen tänäpiänä tiän suutittavana’?»

₂₂Kuultuo tämän Feliks šiirti as's'an šelvittelyn toiččinakši. Hiän šano: «Šiitä vašta piätän tiän as's'an, konša komentaja Lisie tulou, ta mie tiijuššan kaiken täštä opaššukšešta». ₂₃Hiän käški šuanpiälikön pityä Puavilua tyrmäššä, ka antua hänellä helpotukšie. Kenkänä ei šuanun eštyä Puavilan tovarissoja pitämäštä häneštä huolta tahi käymäštä hänen luona.

₂₄Moniehan päivän piäštä šinne tuli Feliks jevreišukusen Drusilla-naiseh kera, käški käyvä Puavilan tyrmäštä ta kuunteli hänen pakinoja ušošta Hristossah Iisussah. ₂₅Kun Puavila rupesi pakajamah Jumalan tahon mukasešta elämäštä, ičen aisoissa pitämiseštä ta tulijašta suutušta, Feliks pöläšty ta šano: «Nyt mäne. Šiitä toičči, konša tulou aikua, mie tuaš kučun šiut.» ₂₆Feliks vielä toivo, jotta Puavila antau hänellä rahua piäššäkšeh pois tyrmäštä, šentäh rikeneh käški tuuvva Puavilan luokšeh ta pakasi hänen kera.

₂₇Kahen vuuvven piäštä Feliksin tilalla muaherrakši tuli Portsi Fest. Feliks kun tahto luatie jevreijen mieliksi, niin jätti Puavilan tyrmäh.