Kirjani efessalaisilla 1

₁Mie, Puavila, Jumalan tahošta Iisussan Hristossan apostoli, tervehin Efessašša eläjie Hristossah Iisussah uškojie pyhie. ₂Jumalan, miän Tuaton, ta Hospotin Iisussan Hristossan armo ta rauha olkah tiän kera.

₃Kiitetty olkah miän Hospotin Iisussan Hristossan Jumala ta Tuatto! Hristossan kautti Hiän plahoslovi meitä kaikilla Pyhän Henken antamilla lahjoilla, mitä on taivahissa. ₄Šentäh kun Jumala tykkäsi meitä, Hiän jo ennein ilmojen alkuo valičči miät Hristossan tähen, jotta myö oisima Hänen ieššä pyhie ta vijattomie. ₅Jumala jo ieltäpäin piätti ottua miät omiksi lapšiksi Iisussan Hristossan pelaššuštyön kautti. Tämä oli Jumalan hyvä tahto. ₆Šentäh kiittäkkä myö Häntä šiitä, mitein armollini Hiän oli, kun lahjotti meilä oman armahan Poikah.

₇Hristossan Veren kautti myö piäsimä riähän vallašta ta miän pahat ruavot prostittih. Tämmöni pohjatoin on Jumalan armo, ₈mitä Hiän täyvellä kiällä anto meilä oman viisahuon ta maltannan mukah. ₉Hiän ilmotti meilä oman peitošša ollehen tahon, kumpasen Hiän omašša hyvyöššäh oli piättän täyttyä Hristossan kautti. ₁₀Ta še Hänen tahto, kumpasen Hiän omalla ajallah täyttäy, on tämä: Hiän yhistäy Hristossašša kaiken, mi on taivahašša ta muan piällä.

₁₁Hristossan tähen šuamma perinnön, niin kuin Jumala oli mielin ta ieltäpäin piättän – Hiän, kumpani šuau kaiken käymäh oman tahon ta meininkin mukah. ₁₂Myö enšimmäisinä panima oman toivon Hristossah. Šentäh miän pitäy elyä niin, jotta Jumalan šuurta nimie kiitettäis.

₁₃Nyt työ niise oletta kuullun tosišanoman, Hyvän Viessin pelaššukšešta, ta niin työ rupesija uškomah Hristossah. Hiän merkičči tiät omikseh antamalla teilä Pyhän Henken, kumpasen oli luvannun. ₁₄Pyhä Henki on meissä merkkinä šiitä, jotta Jumala antau meilä perinnön. Näin on šiih šuate, kuni Jumala piäštäy oman rahvahan valloillah. Šentäh kiittäkkä myö Hänen šuurta nimie!

₁₅Mie šain kuulla, jotta työ ušotta Hristossah Iisussah ta tykkyättä kaikkie pyhie. ₁₆Šentäh mie vaipumatta kiitän Jumalua teistä, konša mainičen teitä omissa malituissa. ₁₇Mie moliuvun, jotta miän Hospotin Iisussan Hristossan Jumala, jumalallisen valon Tuatto, antais teilä Henken, mi šuau tiät viisahiksi ta näyttäy teilä peitošša ollehet as's'at. Šiitä työ opaššutta tuntomah Hänet. ₁₈Avakkah Hiän tiän šytämen šilmät näkömäh, mimmoseh toivoh Hiän on miät kuččun. Näyttäkkäh Hiän teilä, mitein kumman hyvä ta pohatta on še perintö, kumpasen Hiän pyhillä antau. ₁₉Näyttäkkäh Hiän teilä, mitein loputoin on Hänen voima, mi ruatau meissä uškojissa. Še on še šama väkövä voima, ₂₀millä Hiän noššatti Hristossan kuollehista ta pani Hänet istumah Iččeh oikiella puolella taivahissa. ₂₁Šielä Hristossa on ylempänä kaikkie halliččijie, valtoja, voimie ta isäntie. Jumala luati Hristossan nimen korkiemmakši kaikkie muita nimijä, kumpasie mainitah täššä ta vieläi tulijašša ajašša. ₂₂Jumala pani kaiken Hristossan vallan alla ta nošti Hänet kaiken yläpuolella, uškojakunnan piäkši. ₂₃Uškojakunta on Hristossan runko, še on Hänen täyttämä, Hänen, kumpani kaiken joka paikašša täyttäy omalla olollah.