Iisussa ruokkiu viisituhatta mieštä
1Tämän jälkeh Iisussa läksi Galileijanjärven toisella puolella. Šitä järvie šanotah vieläi Tiverijanjärvekši. 2Iisussalla jäleššä matkasi šuuri joukko ihmisie, šentäh kun hyö oli nähty merkkiruatoja, kumpasie Hiän luati voimattomilla. 3Iisussa nousi termällä ta ašettu istumah opaššettavien kera. 4Jevreijen pruasniekka, Äijäpäivä, oli lähellä.
5Iisussa kaččo loitommakši ta näki, jotta Hänen luo matkuau šuuri rahvašjoukko. Hiän kyšy Hilipältä: «Mistä voisima oštua leipyä, jotta hyö šuatais šyyvvä?»
6Näin Hiän šano vain šentäh, kun tahto nähä, mitä Hilippä ajattelou. Iče Hiän jo tiesi, mitä meinasi ruatua. 7Hilippä vaštasi: «Vaikka oštasima kahellašualla dinarilla leipyä, šiitä ei riittäis ni pientä palua jokahisella». 8Šilloin eryäš opaššettava, Simoni Petrin velli Ontrei, šano Iisussalla: 9«Tiälä on poika, kumpasella on viisi osraleipyä ta kakši kalua. Ka mitäpä niistä noin šuurella joukolla?»
10Iisussa šano: «Käškekkyä ihmisie istumah». Termällä kašvo vihanta nurmi, ta ihmiset istuuvuttih mualla. Šielä oli viitisentuhatta mieštä. 11Iisussa otti leivät, passipoitti Jumalua ta anto leivät opaššettavilla, opaššettavat juattih ne istujilla. Šamoin Hiän jako kalat, ta kaikin šuatih niin äijän, kuin tahottih. 12Kun kaikin oltih kylläset, Iisussa šano opaššettavillah: «Keräkkyä palaset, mit jiätih, jotta mitänä ei mänis tyhjäh». 13Hyö kerättih, ta viiještä osraleiväštä keräyty kakšitoista täyttä vakkua palasie, mit oli jiäty šyömättä.
14Kun ihmiset nähtih, mimmosen merkkiruavon Iisussa ruato, hyö šanottih: «Tämä tosieh on še Jumalan viessintuoja, kumpasen tuluo on vuotettu». 15Iisussa tiesi, jotta ihmiset meinatah väkisin ottua Hänet, jotta luatie Häneštä čuari, ta šentäh Hiän läksi tuaš vuaralla yksinäh.
Iisussa aštuu vettä myöte
16Konša tuli ilta, opaššettavat šolahettih rantah, 17aššuttih veneheh ta lähettih Kapernaumie kohti, järven toisella puolella. Oli jo pimie, a Iisussa vielä ei tullun heijän luo. 18Tuuli puhalti lujašti, ta järvellä käytih vuahtipäiset uallot. 19Lienöykö hyö keritty šoutua kakšikymmentäviisi vain kolmekymmentä stadieta, kun nähtih, jotta Iisussa aštuu järven ualtoja myöte ta matkuau heijän venehtä kohti. Hyö pöläššyttih. 20No Iisussa šano: «Mie še täššä olen, elkyä varakkua». 21Hyö tahottih ottua Hänet veneheh, ka šiinä šamašša veneh jo tuli šillä rannalla, kumpasella hyö oltih mänöššä.
Elämän leipä
22Toisena päivänä rahvašjoukko oli vielä toisella puolella järvie. Iellisenä iltana hyö oli nähty, jotta šielä oli vain yksi ainut veneh. Iisussa ei nouššun šiih yheššä opaššettavien kera, vain opaššettavat matkeuvuttih rannašta yksinäh. 23Huomenekšella Tiverijašta tuli muita venehie lähellä šitä paikkua, missä rahvaš oli šyönyn leipyä, šen jälkeh kun Hospoti oli kiittän šiitä Jumalua. 24Kun ihmiset nähtih, jotta šielä ei ollun Iisussua eikä Hänen opaššettavie, hyö istuuvuttih venehih ta lähettih Kapernaumih Iisussua eččimäh. 25Hyö löyvettih Hänet järven toiselta puolelta ta kyšyttih: «Ravvi, konša Šie tänne tulit?» 26Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon teilä: työ että eči Milma šentäh, kun näkijä merkkiruatoja, vain ečittä šentäh, kun šaita leipyä ta šöitä iččenä kylläsekši. 27Elkyä šuahuštakkua katovaista šyömistä, vain šuahuštakkua katomatointa, šemmoista, mi antau ilmasenikusen elämän. Šitä teilä antau Ihmisen Poika, šentäh kun Tuatto Jumala Iče työnsi Hänet ta anto Hänellä šiih vallan.» 28Hyö kyšyttih: «Mitä miän pitäy ruatua, jotta ruatasima, mitä Jumala tahtou?» 29Iisussa vaštasi: «Uškokkua Miuh, kenet Jumala on työntän. Šitä Jumala tahtou, jotta työ ruatasija.»
30Hyö šanottih Iisussalla: «Min merkkiruavon Šie luajit, jotta šen nähtyö myö uškosima Šiuh? Mitä Šie ruat? 31Miän tuattojen tuatot šyötih tyhjäššä muašša mannua, niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa šanotah: ‘Hiän anto taivahašta leipyä heilä šyötäväkši’.» 32Täh Iisussa vaštasi: «Toven totta šanon teilä: ei Moissei teilä leipyä antan taivahašta, vain Miun Tuatto antau teilä taivahašta tovellista leipyä. 33Jumalan leipä on še, kumpani laškeutuu taivahašta ta antau muailmalla elämän.»
34Hyö šanottih: «Hospoti, anna meilä aina šitä leipyä». 35Iisussa šano: «Mie olen elämän leipä. Ken tulou Miun luokši, hiän ei konšana ole näläššä, ta ken uškou Miuh, šitä ei enämpi konšana janota. 36Niin kuin jo šanoin teilä, työ oletta nähnyn Miut, ta kuitenki että ušo. 37Kaikki ne, ketä Tuatto Miula antau, tullah Miun luokši, ta šitä, ken tulou Miun luokši, Mie en aja pois. 38Enhän Mie tullun taivahašta ruatamah oman tahon mukah, vain tulin täyttämäh Tuaton, Miun Työntäjän, tahon. 39Ta Tuaton, Miun Työntäjän, tahto on še, jotta en mänettäis yhtänä niistä, kenet Hiän on antan Miula, a viimesenä päivänä noššattaisin hiät kaikki kuollehista. 40Miun Työntäjä tahtou, jotta jokahisella, ken näköy Pojan ta uškou Häneh, ois ilmasenikuni elämä. Viimesenä päivänä Mie noššatan hänet kuollehista.»
41Jevreit töräistih šitä, kun Iisussa šano: «Mie olen še leipä, kumpani tuli alaš taivahašta». 42Hyö šanottih: «Eikö tämä ole Iisussa, Joosefin poika? Myö tiijämmä Hänen tuaton ta Muamon. Kuinpa Hiän voit šanuo: ‘Mie tulin alaš taivahašta’?» 43Täh Iisussa šano: «Mitäpä työ töräjättä! 44Ei kenkänä voi tulla Miun luo, kun Tuatto, Miun Työntäjä, ei häntä tuone. Šen, ken tulou, Mie noššatan viimesenä päivänä. 45Jumalan viessintuojien kirjutukšissa šanotah: ‘Heitä kaikkie Jumala opaštau’. Jokahini, ken on kuunnellun Tuattuo ta ottan vaštah Hänen opaššukšet, tulou Miun luo. 46Kuitenki Tuattuo ei kenkänä ole nähnyn; yksistäh Hiän, ken tuli Jumalan luota, on nähnyn Tuaton. 47Toven totta šanon teilä: ken uškou Miuh, šillä on ilmasenikuni elämä. 48Mie olen elämän leipä. 49Tiän tuattojen tuatot šyötih tyhjäššä muašša mannua, ta kuitenki hyö kuoltih. 50No tämä leipä tulou taivahašta, ta še, ken tätä šyöy, ei kuole. 51Mie olen elävä leipä, mi tuli taivahašta. Ta še, ken šyöy tätä leipyä, eläy ilmasenikusešti. Še leipä, min Mie annan, on Miun Runko. Mie annan šen, jotta muailma šais elyä.»
52Šiitä jevreit ruvettih kiistämäh keškenäh. Hyö šanottih: «Mitein tuo Mieš vois antua oman Runkoh miän šyötäväkši?» 53Iisussa šano heilä: «Toven totta šanon teilä: kun työ että šyöne Ihmisen Pojan Lihua ta juone Hänen Vertä, teilä ei ole elämyä. 54A šillä, ken šyöy Miun Lihua ta juou Miun Vertä, on ilmasenikuni elämä, ta viimesenä päivänä Mie noššatan hänet kuollehista. 55Miun Liha on tovellini ruoka, Miun Veri on tovellini juoma. 56Ken šyöy Miun Lihua ta juou Miun Vertä, še pisyy Miušša, ta Mie pisyn häneššä. 57Tuatto, kumpani eläy, työnsi Miut. Niin kuin Mie šuan elämän Tuatolta, šamoin šuau Miulta elämän še, ken Milma šyöy. 58Tämä on še leipä, kumpani tuli alaš taivahašta. Še ei ole niin kuin manna, mitä tiän tuattojen tuatot šyötih ta kuitenki kuoltih. Vain ken tätä leipyä šyöy, še eläy ilmasen ijän.»
59Näin paissen Iisussa opašti Kapernaumin sinagogašša.
Ilmasenikusen elämän šanat
60Tämän kuultuo monet Iisussan opaššettavista šanottih: «Kauheita pakinoja! Ken še tuommoista voit kuunnella?» 61Iisussa tiesi, jotta Hänen opaššettavat töräistih Hänen šanoista. Hiän šano heilä: «Šatattiko tämä pakina teitä? 62A mitäpä työ šiitä, kun nähnettä Ihmisen Pojan noušomašša šinne, missä Hiän ennein oli? 63Yksistäh Pyhä Henki luatiu eläväkši, ihmini iče ei voi šitä luatie. Šanoissa, kumpasie Mie teilä pakajan, on henki ta elämä. 64Kuitenki tiän joukošša on eryähie, ket ei ušota.» Iisussa niätšen tiesi jo alušta šuate, ket ei ušottu Häneh ta ken Hänet pettäy. 65Hiän jatko: «Juuri šentäh šanoinki teilä, jotta kenkänä ei voi tulla Miun luo, kun Tuatto ei antane hänellä šiih valtua».
66Tämän jälkeh monet Iisussan opaššettavat lähettih pois eikä enämpi matattu Hänen kera. 67Šiitä Iisussa kyšy niiltä kaheltatoista opaššettavalta: «Tahottako työ niise lähtie?» 68Simoni Petri vaštasi Hänellä: «Hospoti, kenen luo myö mänisimä? Šiula on ilmasenikusen elämän šanat. 69Myö ušomma ta tiijämmä, jotta Šie olet Hristossa, elävän Jumalan Poika.» 70Iisussa šano heilä: «Ičehän Mie valičin tiät kakšitoista. Kuitenki yksi teistä on juaveli.» 71Tällä Hiän tarkotti Simonin poikua Juuta Iskariottie. Hiän še myöhemmin petti Iisussan, vaikkai oli yksi noista kaheštatoista opaššettavašta.
