Iisussa parentau šokiena šyntynyön
1Matateššah Iisussa näki miehen, kumpani oli šokiena šyntyn. 2Opaššettavat kyšyttih Häneltä: «Ravvi, ken luati riähkyä, kun tuo mieš šynty šokiena? Ičekö hiän, vain hänen vanhemmat?» 3Iisussa vaštasi: «Ei hiän eikä hänen vanhemmat. Mieš šynty šokiena, jotta Jumalan työt tultais näkyvih häneššä. 4Nyt, kuni vielä on päivä, Miun pitäy ruatua niitä töitä, kumpasie Miun Työntäjä tahtou. Tulou yö, šilloin kenkänä ei voi ruatua. 5Kuni Mie olen muailmašša, Mie olen muailman valo.» 6Näin šanottuo Iisussa šylki muah ta ševotti šylen muan kera. Šillä ševokšella Hiän voiteli šokien miehen šilmät 7ta šano hänellä: «Mäne pešeyvy Siloaman kylpylammissa». – Siloam merkiččöy: työnnetty. – Mieš mäni, pešeyty ta myöšty näkijänä.
8Miehen nuapurit ta muutki, ket ennein oli nähty häntä ta tiijettih hänet šokiena, ihmeteltih: «Eikö tämä ole še, ken istu ta kyšy miilostinua?» 9Yhet šanottih: «Hiän še on», a toiset šanottih: «Eijeh, on vain šaman näköni». Šiitä mieš iče šano: «Ka mie še olen». 10Hyö kyšyttih häneltä: «Mitein šie šait nävön?» 11Hiän vaštasi: «Mieš, Iisussa nimeltäh, ševotti šylkie muah, voiti šillä miun šilmät ta šano: ‘Mäne ta pešeyvy Siloaman kylpylammissa’. Mie mänin, pešeyvyin ta šain näköni.» 12«Missä še Mieš on?» hyö kyšyttih häneltä. Hiän vaštasi: «En tiijä».
Farisseit kyšelläh parennettuo
13Mieš, kumpani oli ollun šokie, vietih farisseijen luo. 14Päivä, konša Iisussa luati ševokšen šyleštä ta muašta ta parenti miehen šilmät, oli šuovatta. 15Farisseit niise ruvettih kyšelömäh mieheltä, mitein hänen šilmät parettih. Mieš šano heilä: «Hiän pani šylen ta muan ševošta miun šilmillä, šiitä kävin pešeytymäššä ta nyt mie niän». 16Šilloin eryähät farisseista šanottih: «Še Mieš ei voi olla Jumalašta, kun kerran Hiän ei täytä šuovattakäškyö». Toiset šanottih: «Mitein še riähkähini ihmini vois luatie tuommosie kummie?» Täštä šynty kiista. 17Tuaš hyö ruvettih kyšelömäh šokielta: «Mitä mieltä šie iče olet Häneštä? Šiunhan šilmät Hiän avasi.» Mieš vaštasi: «Hiän on Jumalan viessintuoja».
18Jevreijen vanhimmat ei ušottu, jotta mieš oli ollun šokie ta oli šuanun nävön, kuni ei kučuttu šinne hänen vanhempie. 19Hyö kyšyttih vanhemmilta: «Onko tämä tiän poika? Šanojako työ, jotta hiän šynty šokiena? Miteinpä hiän nyt näköy?» 20Vanhemmat šanottih: «Miän poika hiän on ta šokiena šynty, šen myö tiijämmä. 21Ka šitä emmä tiijä, mitein hiän nyt näköy, emmäkä šitä, ken hänen šilmät on parentan. Kyšykkyä häneltä ičeltäh, hiän on ruavaš mieš. Iče šanokkah.» 22Pojan vanhemmat varattih jevreijen vanhimpie, šentäh näin vaššattih. Jevreit niätšen oli jo aikasempah piätetty erottua sinagogašta jokahisen, ken šanou Iisussua Hristossakši. 23Tämän takie vanhemmat šanottih: «Hiän on ruavaš mieš, kyšykkyä häneltä ičeltäh».
24Farisseit kučuttih toiseh kertah luokšeh še mieš, kumpani oli ollun šokie. Hyö šanottih hänellä: «Jumalan nimeššä pakaja totta! Myö tiijämmä, jotta še Mieš on riähkähini.» 25Parennettu vaštasi: «Onko Hiän riähkähini, šitä en tiijä. Ka šen tiijän, jotta mie olin šokie, a nyt niän.» 26Hyö tuaš kyšyttih: «Mitäpä Hiän šiula luati? Mitein Hiän parenti šiun šilmät?» 27Mieš vaštasi: «Johan mie šen teilä šanoin, työ vain että kuunnellun. Mintäh vielä tahotta kuulla šen? Vain tahottako työ niise ruveta Hänen opaššettaviksi?» 28Hyö nakrettih mieštä ta šanottih: «Šie Hänen opaššettava olet, a myö olemma Moissein opaššettavie. 29Myö tiijämmä, jotta Jumala pakasi Moisseilla. Ka mistä tämä Mieš on, šitä emmä tiijä.» 30Parennettu šano: «Šepä kumma, jotta työ että tiijä, mistä Hiän on, ta kuitenki Hiän še anto miula nävön. 31Vet myö kaikin tiijämmä, jotta Jumala ei kuuntele riähkähisie. Hiän kuuntelou vain šitä, ken kunnivoittau Häntä ta eläy Hänen tahon mukah. 32Ijäššäh ei ole kuultu, jotta kennih ois parentan šokiena šyntynyön šilmät. 33Kun Hiän ei ois tullun Jumalan luota, Hiän ei ois voinun šemmoista luatie.» 34Šiitä farisseit šanottih hänellä: «Šie olet šyntymäštä šuate riähkähini, umpipiäššä riähäššä koko mieš – ta šiekö rupiet meitä opaštamah?» Hyö ajettih mieš uloš.
35Iisussa šai kuulla, jotta mieš oli ajettu pihalla. Hänen nähtyö Iisussa kyšy: «Ušotko šie Jumalan Poikah?» 36Mieš kyšy: «Hospoti, kenpä Hiän on? Šano, jotta voisin uškuo Häneh.» 37Iisussa šano: «Šie olet nähnyn Häntä. Hiän on täššä ta pakajau šiun kera.» 38«Mie ušon, Hospoti», mieš šano ta heitty polvusillah Hänen eteh.
39Iisussa šano: «Mie tulin täh muailmah suutimah, jotta šokiet šuatais näkö ta näkijät tultais šokiekši». 40Eryähät farisseit, ket oltih lähellä, kyšyttih tämän kuultuo: «Olemmako myö niise šokeita?» 41Iisussa vaštasi: «Kun työ oisija šokeita, teitä ei viäritettäis riähäštä. No työ šanotta, jotta niättä, ta šentäh riähkä pisyy teissä.»