Lukan jevanheli 7

₁Kun Iisussa oli paissun kaiken tämän rahvahan kuunnellešša, Hiän läksi Kapernaumih. ₂Šielä oli yksi šuan saltatan piälikkö, kumpasen paššari oli niin kipie, jotta oli jo kuolomaisillah. Šuanpiälikkö piti paššarie šuurešša arvošša. ₃Kuultuo Iisussašta, hiän työnsi Hänen luo jevreijen vanhimpie, jotta hyö pyritettäis Iisussua tulomah ta parentamah hänen paššarin. ₄Hyö tultih Iisussan luo ta ruvettih molimah Häntä, šanottih: «Tämä šuanpiälikkö on Šiun avun arvoni. ₅Hiän tykkyäy miän rahvašta ta luajitti meilä sinagoganki.»

₆Iisussa läksi hiän kera. Konša Hiän oli jo lähellä taluo, šuanpiälikkö työnsi omie miehie šuattamah Hänellä šanua: «Hospoti, elä vaivua Iččieš. Mie en ole šen arvoni, jotta Šie tulisit miun katon alla. ₇Enkä mie kaččon ni iččieni šen arvosekši, jotta oisin tullun Šiun luo. Šano vain šana, niin miun paššari parenou. ₈Mie ičeki tottelen ylempien käškyjä ta komentelen omie saltattoja. Kun šanon yhellä: ‘Mäne’, hiän mänöy. Toisella šanon: ‘Tule’, ta hiän tulou. Tahi kun šanon paššarilla: ‘Rua tämä’, hiän ruatau.» ₉Iisussa kummekši näitä šanoja. Šiitä Hiän kiänty jäleššä aštujih päin ta šano: «Šanon teilä, jotta tämmöistä uškuo en ni Israelissa ole nähnyn».

₁₀Kun Iisussan luo toimitetut miehet myöššyttih jälelläh, hyö nähtih paššari tervehenä.

₁₁Kohta tämän jälkeh Iisussa läksi Nainin linnah. Hänen kera matattih monet Hänen opaššettavat ta šuuri rahvašjoukko. ₁₂Konša Iisussa lähešty linnan veräjie, šieltä kannettih kuollutta, leškinaisen ainutta poikua. Muamon kera oli äijän linnan rahvašta. ₁₃Naisen nähtyö Hospotilla tuli suali häntä ta Hiän šano: «Elä ite». ₁₄Hiän mäni nosilkkojen viereh ta košetti niitä. Kantajat pietyttih. Iisussa šano: «Priha, Mie šanon šiula, nouše!» ₁₅Šilloin kuollut nousi istumah ta rupesi pakajamah, ta Iisussa anto hänet muamolla.

₁₆Kaikin oikein pöläššyttih ta ruvettih kiittämäh Jumalua, hyö šanottih: «Miän joukošša on nyt šuuri Jumalan viessintuoja. Jumala tuli avukši omalla kanšallah.» ₁₇Tämmöset pakinat Iisussašta levittih koko Juutijah ta šen ympäristöh.

₁₈Iivana Kaštajan opaššettavat kerrottih hänellä kaiken, mitä oli ollun. ₁₉Šilloin Iivana kučču kakši heistä luokšeh ta toimitti hiät Iisussan luo kyšymäh: «Oletko Šie še, ketä vuotetah tulovakši, vain pitäykö miän vuottua ketänih toista?» ₂₀Miehet tultih Iisussan luo ta šanottih: «Iivana Kaštaja toimitti miät Šiun luo kyšymäh: ‘Oletko Šie še, ketä vuotetah tulovakši, vain pitäykö miän vuottua ketänih toista?’»

₂₁Iisussa oli juštih šilloin piäštän monie ihmisie tautiloista, vaivoista ta piessoista, ta monilla šokeilla Hiän oli antan nävön. ₂₂Niinpä Hiän vaštasi heilä: «Mänkyä ta šanokkua Iivanalla, mitä näkijä ta kuulija:

₂₄Konša Iivana Kaštajan toimittamat miehet oli mänty, Iisussa rupesi pakajamah rahvahalla Iivanašta: «Mitä työ läksijä kaččomah tyhjäh muah? Ettähän tuulen heiluttamua ruokoheinyä! ₂₅Mitäpä työ šilloin kävijä kaččomašša? Mieštäkö vorssissa vuatteissa? Čuarien horomissa työ löyvättä niitä, ket vorssuijah šomissa vuatteissa ta eletäh pohatašti. ₂₆Ka niin mitäpä työ mänijä kaččomah? Jumalan viessintuojuako? Oikein, ta Mie šanon teilä, jotta Iivana on enämmän kuin Jumalan viessintuoja. ₂₇Hiän on še, kumpasešta Pyhissä Kirjutukšissa Jumala šanou näin:

₂₉Kaikki ihmiset, tarkoten veronkeryäjätki, Iivanua kuunnellešša tunnuššettih Jumalan tahto oikiekši ta otettih Iivanalta kaššanta. ₃₀Vain farisseit ta sakonanopaštajat oltih Jumalan tahtuo vaštah eikä otettu Iivanalta kaššantua.

₃₁Šilloin Hospoti šano: «Mih Mie vertuasin tämän ajan ihmisie? Mimmoset hyö ollah? ₃₂Hyö ollah kuin lapšet, kumpaset issutah pihalla. Yhet karjutah toisilla: ‘Myö šoittima teilä pillillä, vain työ että pläššin’. A toiset vaššatah: ‘Myö iänelläitkimä, vain työ että itken miän kera’. ₃₃Iivana Kaštaja tuli. Hiän ei šyö leipyä eikä juo viinua, ta työ šanotta: ‘Häneššä on piessa’. ₃₄Ihmisen Poika tuli. Hiän šyöy ta juou, ta työ šanotta: ‘Mityš šyömäri ta juomari, veronkeryäjien ta riähkähisien tovarissa’. ₃₅Viisahuš tovissetah oikiekši kaikki ne, ket eletäh šen mukah.»

₃₆Eryäš farissei kučču Iisussua luokšeh šyömäh. Iisussa mäni farissein taloh ta ašettu stolah. ₃₇Šiinä linnašša oli naini, kumpani eli riähäššä. Kun naini šai tietyä, jotta Iisussa on verolla farissein talošša, hiän tuli šinne ta toi alabasteripullošša hajuvoijetta. ₃₈Hiän ašettu Iisussan tuakši Hänen jalkoih ta itki. Iisussan jalat kaššuttih hänen kyynälistä. Naini pyyhki ne kuivakši tukillah, šuuteli niitä ta voiteli hajuvoitiella. ₃₉Tämän nähtyö farissei, kumpani oli kuččun Iisussan, tuumi ičekšeh: «Kun tämä Mieš ois Jumalan viessintuoja, Hiän tietäis, jotta tämä naini, kumpani Häntä košettau, on riähkähini». ₄₀Iisussa šano hänellä: «Simoni, miula ois šanottavua šiula». Simoni vaštasi: «Ka šano, Opaštaja».

₄₁Iisussa šano: «Oli kakši mieštä, kumpaset oltih velašša rahanlainuajalla. Yksi oli velkua viisišatua dinarie, a toini viisikymmentä. ₄₂Kun heilä ei ollun millä makšua, rahanlainuaja prosti heijän velat. Mitein on, kumpani näistä kahešta tykkyäy rahanlainuajua enämmän?» ₄₃Simoni vaštasi: «Mie tuumaičen, jotta še, kellä hiän prosti šuuremman velan». «Šie olet oikiešša», šano Iisussa. ₄₄Šiitä Hiän kiänty naiseh päin ta šano Simonilla: «Kačo tätä naista. Kun Mie tulin šiun taloh, šie et antan Miula vettä jalkoja peššä, a hiän kašteli Miun jalat kyynälilläh ta kuivasi ne tukillah. ₄₅Šie et ševännyn Milma, a hiän on šilitellyn koko ajan Miun jalkoja. ₄₆Šie et voitan Miun piätä voilla, a hiän voiti Miun jalat hajuvoitiella. ₄₇Šentäh Mie šanonki šiula: tämän naisen monet riähät on prostittu, šentäh kun hiän äijän tykkäsi. A kellä vähän prostitah, še vähän tykkyäy.» ₄₈Šiitä Iisussa šano naisella: «Šiun riähät on prostittu».

₄₉Toiset stolašša olijat ruvettih pakajamah keškenäh: «Kenpä tuo Mieš on, kun riähkieki prostiu?» ₅₀Ka Iisussa šano naisella: «Šiun uško pelašti šiut. Mäne rauhašša.»