Matvein jevanheli 6

₁«Kaččokkua, jotta että rua hyvie ruatoja ihmisien ieššä, jotta hyö nähtäis ne. Šilloin että šua palkkua Taivahaiselta Tuatolta.

₂Šentäh konša annat miilostinua, elä šoita šiitä torvella, niin kuin pyhiksi luatiutujat ruatah sinagogoissa ta pihoilla, jotta šuatais ihmisiltä kiitošta. Šanon teilä toven: hyö jo šuatih palkka. ₃A konša šie annat miilostinua, elkäh šiun vašen käsi tietäkkäh mitä oikie ruatau, ₄jotta šiun miilostina pisyis peitošša. Šiun Tuatto, kumpani näköy šenki, mi on peitošša, makšau šiula palkan kaikkien nähen.

₅Konša moliuvut, elä ole niin kuin pyhiksi luatiutujat. Hyö še tykätäh šeisuo ta moliutuo sinagogoissa ta tienhuaroissa, jotta ihmiset nähtäis hiät. Šanon teilä toven: hyö jo šuatih palkka. ₆A konša šie moliuvut, mäne kamarih, pane ovi umpeh ta moliuvu šiitä Tuatollaš, kumpani on peitošša. Tuattoš, kumpani näköy šenki, mi on peitošša, makšau šiula kaikkien nähen.

₇Moliutuos's'a elkyä paiskua tyhjyä niin kuin toisenvieroset. Hyö še ollah šitä mieltä, jotta heitä kuullah, kun malitušša on äijän šanoja. ₈Elkyä ruvekkua heijän moisiksi. Tiän Tuatto kyllä tietäy, mitä teilä pitäy, jo ennein kuin Häneltä kyšyttä. ₉Šentäh moliutukkua työ näin:

₁₄Kun työ prostinetta ihmisillä hiän pahat ruavot, tiän Taivahaini Tuatto niise prostiu teitä. ₁₅Vain kun työ että prostine ihmisillä hiän pahoja ruatoja, niin tiän Tuattokana ei prosti tiän pahoja ruatoja.

₁₆Ta konša pyhitättä, elkyä olkua šynkän näkösie niin kuin pyhiksi luatiutujat. Hyö ollah nolvakan näkösie, jotta kaikin nähtäis, jotta hyö še pyhitetäh. Šanon teilä toven: hyö jo šuatih palkka. ₁₇A šie konša pyhität, voitele tukkaš ta peše šilmäš. ₁₈Šilloin šiun pyhittämistä ei nähä ihmiset, vain näköy Tuattoš, kumpani on peitošša. Šiitä Tuattoš, kumpani näköy šenki, mi on peitošša, makšau šiula palkan kaikkien nähen.»

₁₉«Elkyä keräkkyä ičellänä eluo muan piällä. Tiälä koi ta ruošme pilatah niitä, ta rosvot purkauvutah šiämeh ta varaššetah. ₂₀Keräkkyä ičellänä eluo taivahah. Šielä ei koi eikä ruošme pilata šitä eikä rosvot murtauvuta ta varaššeta. ₂₁Missä on tiän elot, šielä on tiän šytänki.

₂₂Šilmä on runkon lamppu. Kun šiun šilmä ollou terveh, niin koko runkoki on valošša. ₂₃Kun šiun šilmä ollou paha, niin koko runkoki on pimieššä. A kun še valo, mi šiušša on, ollou pimietä, niin mitein šuuri šilloin on pimie!

₂₄Kenkänä ei šuata paššata kahta isäntyä. Kun hiän tykännöy yhtä, niin toista vihuau; kun yhtä pitänöy arvošša, niin pahekšiu toista. Ei teilä voi yhtä aikua olla kahta isäntyä, Jumalua ta pohasvutta.»

₂₅«Šentäh Mie šanon teilä: elkyä huolehtikkua šiitä, mitä šöisijä tahi joisija. Elkyä huolehtikkua šiitä, mitä piällä panisija. Eiköš elämä ole enämmän kuin ruoka ta runko enämmän kuin vuattiet? ₂₆Kaččokkua taivahan lintuja: ei hyö kylvetä, ei leikata eikä kerätä aitan puurnuloih, kuitenki tiän Taivahaini Tuatto ruokkiu hiät. Ettäköš työ ole äijyä kallehemmat lintuja? ₂₇Ken teistä vois huolehtimalla pitentyä omua elämyä hoti kyynärän verran?

₂₈Ta mitä työ vuatteista huolehitta? Kaččokkua nurmen kukkie, mitein ne kašvetah: ei ne ruata, ei kesrätä. ₂₉Mie šanon teilä, jotta ei ni Solomoni kaikešša loissoššah ollun niin vorssa kuin minih noista kukista. ₃₀Kun kerran Jumala näin šuorittau nurmen heinän, mi tänäpiänä kašvau, a huomena lykätäh kiukuah, niin tottaš Hiän tiätki šuorittau, työ vähäuškoset!

₃₁Šentäh elkyä huolehtikkua ta elkyä šanokkua: ‘Mitä myö nyt šyömmä?’ tahi ‘Mitä juomma?’ tahi ‘Mitä piällä panemma?’ ₃₂Tätä kaikkie šuahuššetah toisenvieroset. Tiän Taivahaini Tuatto kačo tietäy, jotta teilä pitäy kaikkie tätä. ₃₃Huolehtikkua ennein kaikkie šiitä, jotta löytäsijä Jumalan Valtakunnan ta täyttäsijä Hänen oikien tahon, šiitä työ šuatta kaiken tämänki. ₃₄Niin jotta elkyä huolehtikkua huomisešta päiväštä, huomini pitäy ičeštäh huolen. Jokahisella päivällä riittäy šen omat huolet.»