Markin jevanheli 9

₁Iisussa vielä lisäsi: «Šanon teilä toven: täššä šeisojien joukošša on eryähie, ket ei kuolla kuni ei nähä, jotta Jumalan Valtakunta on tullun täyveššä voimaššah».

₂Kuuvven päivän piäštä Iisussa otti matkah Petrin, Juakon ta Iivanan ta vei hiät korkiella vuaralla erikseh toisista. Šielä Hiän muuttu heijän šilmissä toisenmoisekši. ₃Hänen vuattiet tultih valkiekši kuin lumi, niin valkiekši, jotta yksikänä vuattienvalkuaja muan piällä ei vois šemmosekši valottua.

₄Šiitä heilä näyttäyty Il'l'a ta hänen kera Moissei, ta hyö paistih Iisussan kera. ₅Šilloin Petri šano Iisussalla: «Opaštaja, hyvä on miän tiälä olla. Myö luajimma täh kolme šuojua: yhen Šiula, yhen Moisseilla ta yhen Il'l'alla.» ₆Petri niät ei tietän, mitä šanuo, šentäh kun hyö äijälti pöläššyttih.

₇Šamašša tuli pilvi ta katto hiät. Pilveštä kuulu iäni: «Tämä on Miun armaš Poikani. Häntä kuunnelkua!» ₈Yhtäkkie, kun hyö kačahettih ympärilläh, niin ei nähty šielä enämpi ketänä muita kuin Iisussan.

₉Konša hyö šolahettih vuaranrinnettä alaš, Iisussa kielti heitä: «Elkyä paiskua kellänä täštä, mitä näkijä, kuni Ihmisen Poika ei nouše kuollehista.» ₁₀Hyö piettih Iisussan šanat mieleššäh ta keškenäh paistih, jotta mitähän še merkiččöy tuo «kuollehista noušomini». ₁₁Šiitä hyö kyšyttih Iisussalta: «Eiköš sakonanopaštajat šanota, jotta Il'l'an pitäy tulla enšin?» ₁₂Iisussa vaštasi heilä: «Il'l'a tosiehki tulou enšin ta luatiu kaikki entisen moisekši. A mintähpäš on kirjutettu, jotta Ihmisen Poika joutuu äijän käršimäh ta ihmiset pahekšitah Häntä? ₁₃Ka šen šanon teilä: Il'l'a jo on tullun! Ihmiset vain ruattih hänellä, mitä heilä himotti, ihan niin kuin Pyhissä Kirjutukšissa on häneštä šanottu.»

₁₄Muijen opaššettavien luo tultuo Iisussa näki šuuren rahvašjoukon heijän ympärillä ta sakonanopaštajie, kumpaset kiissettih opaššettavien kera. ₁₅Heti kun ihmiset nähtih Hänet, hyö hämmäššyttih, juoštih Hänellä vaštah ta tervehittih Häntä. ₁₆Iisussa kyšy heiltä: «Mitä tiälä kiissetäh?» ₁₇Yksi mieš rahvašjoukošta vaštasi Hänellä: «Opaštaja, mie toin poikani Šiun luo. Häneššä on piessa, še šuau hänet mykäkši. ₁₈Konša missäki še rupieu piekšämäh poikua. Še pačkuau hänet muah, ta hänen šuušta rupieu valumah vuahtie. Hiän purou hampahat yhteh ta stönkistyy. Mie molin Šiun opaššettavie, jotta hyö ajettais piessa pois, vain hyö ei voitu.»

₁₉Šilloin Iisussa šano heilä: «Oi tätä uškomatointa ihmispolvie! Pitältikö Miun pitäy olla tiän joukošša? Pitältikö Mie jouvun teitä keštämäh? Tuokua poika Miun luo.» ₂₀Hyö tuotih poika Iisussan luo. Kun piessa näki Iisussan, še šamašša veti pojan koukkuh. Poika kuatu muah, alko piekšäytyö ta hänen šuušta läksi vuahtie. ₂₁Iisussa kyšy pojan tuatolta: «Pitältikö tämä on ollun pojašša?» Tuatto šano: «Pieneštä šuate. ₂₂Moničči piessa kuatau pojan, konša tuleh ta konša veteh, jotta šais hänet henkiltä. Kun Šie voinet mitä ruatua, niin šaleiče meitä ta auta meitä.» ₂₃Iisussa vaštasi hänellä: «Mintäh šanot: ‘Kun Šie voinet?’ Ken uškou, še voit kaiken.» ₂₄Pojan tuatto šamašša karjahti itkien: «Mie ušon, Hospoti! Auta milma, lujita miun uškuo!»

₂₅Kun Iisussa näki, jotta šiih keräytyy lisyä rahvašta, Hiän šano piessalla: «Mykkä ta kuurnis henki, Mie käšen šilma: lähe pois pojašta eläkä konšana myöššy häneh!» ₂₆Šiitä še piessa karjahti, puissalti poikua lujašti ta läksi häneštä. Poika näytti kuollehelta, ta šentäh monet šanottihki, jotta hiän kuoli. ₂₇No Iisussa otti häntä kiäštä ta autto noušša pistyh, ta poika nousi.

₂₈Šiitä, konša Iisussa mäni pirttih, ta Hänen kera oltih vain opaššettavat, hyö kyšyttih Häneltä: «Mintäh myö emmä voinun ajua piessua pojašta?» ₂₉Iisussa vaštasi heilä: «Tämän sortin piessa ei lähe muulla kuin vain moliutumalla ta pyhittämällä».

₃₀Hyö lähettih šieltä ta matattih Galileijan poikki. Iisussa ei tahton, jotta kenkänä tietäis šiitä, ₃₁šentäh kun Hiän opašti omie opaššettavieh. Hiän pakasi heilä näin: «Ihmisen Poika annetah rahvahan käsih, ta hyö tapetah Hänet. Ta kolmantena päivänä Hiän noušou kuollehista.» ₃₂Opaššettavat ei maltettu näitä šanoja, vain ei ruohittu kyšyö Häneltä.

₃₃Iisussa tuli Kapernaumin linnah. Kotih piäštyö Hiän kyšy opaššettavilta: «Mistä työ matatešša pakasija?» ₃₄Hyö ei virketty mitänä, šentäh kun hyö matateššah kiissettih šiitä, ken heistä on šuurin. ₃₅Iisussa istuutu, kučču lähemmäkši kakšitoista opaššettavuah ta šano heilä: «Kun ken tahtonou olla enšimmäisenä, šen pitäy olla kaikkein viimesimpänä ta kaikkien paššuajana». ₃₆Šiitä Iisussa pani opaššettavien kešellä lapšen, šepäsi šitä ta šano: ₃₇«Ken Miun nimeššä ottau luokšeh yhenki tämmösen lapšen, še ottau luokšeh Miut. Ta ken ottau luokšeh Miut, niin še ei ota luokšeh Milma, vain ottau Miun Työntäjän.»

₃₈Iivana šano Iisussalla: «Opaštaja, myö näkimä miehen, kumpani Šiun nimellä ajau pois ihmisistä piessoja, vaikka hiän ei ole miän joukošta. Myö kieltimä häntä, šentäh kun hiän ei matkua miän kera.»

₃₉No Iisussa vaštasi: «Elkyä kieltäkkyä häntä. Eihän še, ken ruatau šuuren ruavon Miun nimellä, voi šamašša šen jälkeh paissa Miušta pahua. ₄₀Ken ei ole teitä vaštah, še on tiän puolella. ₄₁Šanon teilä toven: ken antanou teilä staučallisen vettä juotavakši šentäh, kun työ oletta Hristossan omie, hiän ei jiä ilmain palkkua.»

₄₂Iisussa jatko: «Kun ken muanitellou pahah yhenki näistä pienistä, ken uškou Miuh, niin šillä ois parempi, kun hänet melličänkivi kaklašša lykättäis mereh. ₄₃Kun käteš muanittanou šilma riähkäh, leikkua še pois. Parempi šiun on yksikätisenä piäššä ilmasenikuseh elämäh kuin kakšikätisenä joutuo uatuh, šammumattomah tuleh, ₄₄missä mato ei kuole ta tuli ei šammu. ₄₅Tahi kun jalkaš muanittanou šilma riähkäh, leikkua še pois. Parempi šiun on yksijalkasena piäššä ilmasenikuseh elämäh kuin kakšijalkasena joutuo uatuh, šammumattomah tuleh, ₄₆missä mato ei kuole ta tuli ei šammu. ₄₇Ta kun šiun šilmäš muanittanou šilma riähkäh, niin kiso še pois. Parempi šiun on yksišilmäsenä piäššä Jumalan Valtakuntah kuin kakšišilmäsenä joutuo uatun tuleh, ₄₈missä mato ei kuole ta tuli ei šammu.

₄₉Jokahini šuolatah tulella ta joka uhri šuolatah šuolalla.

₅₀Šuolua tarvitah. Vain kun še mänettänöy šuolan mavun, milläpä šuat šen jälelläh šuolasekši?

Olkah teissä ičeššänä šuolua ta eläkkyä keškenäh šovušša.»