Jiävintä Iivanalla 6

₁Mie nävin, jotta Vuonna avasi enšimmäisen šeiččemeštä pečatista. Mie kuulin, kun yksi nelläštä olijašta pakasi. Hänen iäni oli kuin ukkosen jyry, ta hiän šano: «Tule ta kačo!» ₂Ta šiinä šamašša nävin valkien heposen, ta šen šeläššä istujalla oli jouši. Hänellä annettih venčča, ta voittajana hiän läksi šuamah uušie voittoja.

₃Vuonna avasi toisen pečatin. Mie kuulin, kun toini olija šano: «Tule ta kačo!» ₄Nyt tuli toini heponi, tulenruškie. Šen šeläššä istujalla annettih valta viijä rauha muan piältä ta panna ihmiset tappamah toini toisie. Hänellä annettih šuuri miekka.

₅Vuonna avasi kolmannen pečatin. Mie kuulin, kun kolmaš olija šano: «Tule ta kačo!» Šiinä šamašša nävin muššan heposen. Šen šeläššä istujalla oltih kiäššä viessat. ₆Mie kuulin iänen. Še niin kuin ois tullun noijen nellän olijan joukošta ta šano: «Mitta vehnyä dinarilla, osrua kolme mittua. Šiemenvoita ta viinua elä pilua.»

₇Vuonna avasi nellännen pečatin. Mie kuulin, kun nelläš olija šano: «Tule ta kačo!» ₈Šiinä šamašša nävin tuhkanharmuan heposen. Šen šeläššä istuja oli nimeltäh Šurma, ta šen jäleššä tuli Tuonela. Račaštajalla annettih valta nellänteh ošah muata. Še šai tappua ihmisie miekalla, nälällä, tarttuvalla tauvilla ta jättyä heitä villipetojen kynših.

₉Vuonna avasi viijennen pečatin. Mie nävin alttarin alla niijen henket, kenet oli tapettu Jumalan šanan vuokši ta šen vuokši, kun hyö tovissettih omašta ušošta. ₁₀Hyö karjuttih lujalla iänellä: «Pitältikö mänöy, Valtijaš, Šie Pyhä ta Tosi, ennein kuin piet suutun ta makšat miän vereštä muan eläjillä?» ₁₁Šiitä heilä jokahisella annettih valkie vuate ta käšettih vuottua rauhašša vielä kotvani, kuni heitä ta heijän vellijä, šamah tapah šurmattuja Jumalan käškyläisie, ois täyši luku.

₁₂Mie nävin, mitein Vuonna avasi kuuvvennen pečatin. Mua järähteli, päiväni pimeni muššakši niin kuin šuruvuate, ta kuu muuttu verenruškiekši. ₁₃Taivahan tähet kirvottih muah, niin kuin smokvat tiputah puušta, kun myršky šitä puistau. ₁₄Taivaš kato näkyvistä kuin kirjakiärö, kumpani kiäritäh rullah, ta kaikki vuarat ta šuaret šiirryttih šijoiltah. ₁₅Muan čuarit, korkiearvoset miehet ta šotajoukkojen johtajat, pohatat ta mahtavat miehet ta kaikki muut, niin orjat kuin omavaltaset, peittäyvyttih kallivokoloih ta vuarojen notkoloih. ₁₆Hyö karjuttih vuaroilla ta kallivoilla: «Kuatukkua meilä piällä, peittäkkyä miät valtaistumella Istujan šilmistä ta Vuonnan vihašta! ₁₇Hänen vihan šuuri päivä tuli – kenpä voit šen keštyä?»