Kirjani Tiitalla 1

₁Mie, Puavila, Jumalan käškyläini ta Iisussan Hristossan apostoli, tervehin šilma, Tiitta. Miula on annettu ruavokši lujittua Jumalan valiččomien ihmisien uškuo ta auttua heitä tuntomah tositieto, mi viey Jumalan tahon mukaseh elämäh. ₂Šiitä heilä on ilmasenikusen elämän toivo. Šen elämän Jumala lupasi ennein aikojen alkuo, ta Hiän ei valehtele. ₃Konša oikie aika tuli, Hiän ilmotti oman šanan šiinä Hyväššä Viessissä, kumpani on ušottu miun levitettäväkši. Mie šanelen Hyvyä Viestie Jumalan, miän Pelaštajan, käšyštä. ₄Šie, Tiitta, olet miun henkellini poika, meilähän on šama uško. Tuatto Jumalan ta Hospotin Hristossan Iisussan, miän Pelaštajan hyvyš, armo ta rauha olkah šiun kera.

₅Jätin šiut Kriittih šitä vaššen, jotta šie panisit kuntoh šielä kaiken, mi vielä oli panomatta. Ašeta joka linnašša uškojakuntah vanhimmat niijen neuvojen mukah, mitä annoin šiula. ₆Uškojakunnan vanhimman pitäy olla šemmoni, keššä ei ole mitänä moitittavua ta ken on yhen naisen mieš. Hänen lapšien pitäy olla uškovaisie, ei vällällisen eikä kurittoman mainivošša olijie. ₇Uškojakunnan piämieheššä ei šua olla mitänä moitittavua, šentäh kun tämän ruavon hiän šai Jumalalta. Hiän ei šua olla koppava eikä äkkivihani, ei viinah mänijä, ei toračču eikä oman hyövyn šuahuštaja. ₈Hänen pitäy hyvin vaššata vierahie. Hänen pitäy olla hyväntahtoni, vakava, oikiemielini, jumalahini ta šemmoni, ken hyvin iččieh halliččou. ₉Hänen pitäy pisyö miän opaššukšen mukasešša toven šanašša. Šiitä hiän šuattau neuvuo toisie tervehellä opaššukšella ta voipi näyttyä vaššuštajilla, jotta hyö ollah viäräššä. ₁₀Eritenki jevreijen kešeštä kiäntynehien joukošša on äijän kurittomie, tyhjän pakasijie ta valehtelijie. ₁₁Heijän šuut pitäy typpie. Hyö niätšen ševotetah kokonaisie perehie opaštamalla heilä šemmoista, mitä ei pitäis, jotta vain šuatais ičelläh hyötyö. ₁₂Yksi kriittiläini, heijän oma einuštaja, on šanonki:

₁₃Toven hiän šano. Šentäh kiruo heitä ankarašti, jotta hyö tultais ušoššah tervehiksi ₁₄eikä enämpi kuunneltais jevreijen starinoja ta šemmosien ihmisien käškyjä, kumpaset on kiännytty pois tosišanomašta. ₁₅Puhtahilla kaikki on puhašta, a niillä, ket ei olla puhtahie eikä ušota, mikänä ei ole puhašta. Hiän mieli ta šamoin omahenki on pakanoitun. ₁₆Hyö šanotah, jotta tunnetah Jumala, kuitenki hiän ruatoloista näkyy, jotta ei tunneta. Hyö ollah ilkeitä ta tottelomattomie, eikä heistä ole minkänä hyvän ruatajiksi.