22 LUKU. 22

₂"Herra, minun kallioni, linnani ja pelastajani!

₃Jumala, minun vuoreni,

jonka turviin minä pakenen,

minun kilpeni, autuuteni sarvi,

varustukseni ja pakopaikkani,

sinä pelastajani, joka pelastat minut väkivallasta!

₄'Ylistetty olkoon Herra' — niin minä huudan,

ja vihollisistani minä pelastun.

₅Sillä kuoleman aallot piirittivät minut,

turmion virrat peljästyttivät minut.

₆Tuonelan paulat kietoivat minut,

kuoleman ansat yllättivät minut.

₇Ahdistuksessani minä rukoilin Herraa,

Jumalaani minä rukoilin;

ja hän kuuli minun ääneni temppelistänsä,

minun huutoni kohosi hänen korviinsa.

₈Silloin maa huojui ja järisi,

taivaan perustukset järkkyivät;

ne horjuivat, sillä hänen vihansa syttyi.

₉Savu suitsusi hänen sieramistaan,

kuluttava tuli hänen suustansa,

palavat hiilet hehkuivat hänestä.

₁₀Hän notkisti taivaan ja astui alas,

synkkä pilvi jalkojensa alla.

₁₁Hän ajoi kerubin kannattamana ja lensi,

hän näkyi tuulen siipien päältä.

₁₂Ja hän pani pimeyden majaksi ympärillensä,

synkät vedet, paksut pilvet.

₁₃Hohteesta, joka kävi hänen edellänsä,

hehkuivat palavat hiilet.

₁₄Herra jylisi taivaasta,

Korkein antoi äänensä kaikua.

₁₅Hän lennätti nuolia ja hajotti heidät,

salamoita, ja kauhistutti heidät.

₁₆Silloin meren syvyydet tulivat näkyviin,

maanpiirin perustukset paljastuivat Herran nuhtelusta,

hänen vihansa hengen puuskauksesta.

₁₇Hän ojensi kätensä korkeudesta

ja tarttui minuun,

veti minut ylös suurista vesistä.

₁₈Hän pelasti minut voimallisesta vihollisestani,

minun vihamiehistäni,

sillä he olivat minua väkevämmät.

₁₉He hyökkäsivät minun kimppuuni

hätäni päivänä,

mutta Herra tuli minun tuekseni.

₂₀Hän toi minut avaraan paikkaan,

hän vapautti minut,

sillä hän oli mielistynyt minuun.

₂₁Herra tekee minulle

minun vanhurskauteni mukaan;

minun kätteni puhtauden mukaan

hän minulle maksaa.

₂₂Sillä minä olen noudattanut Herran teitä

enkä ole luopunut pois Jumalastani, jumalattomuuteen.

₂₃Kaikki hänen oikeutensa

ovat minun silmieni edessä,

enkä minä poikkea hänen käskyistänsä.

₂₄Minä olen vilpitön häntä kohtaan

ja varon itseni pahoista teoista.

₂₅Sentähden Herra palkitsee minulle

vanhurskauteni mukaan,

sen mukaan kuin olen puhdas hänen silmiensä edessä.

₂₆Hurskasta kohtaan sinä olet hurskas,

nuhteetonta sankaria kohtaan nuhteeton;

₂₇puhdasta kohtaan sinä olet puhdas,

mutta kieroa kohtaan nurja.

₂₈Ja sinä pelastat nöyrän kansan,

mutta sinun silmäsi ovat ylpeitä vastaan,

sinä alennat heidät.

₂₉Sillä sinä, Herra, olet minun lamppuni;

Herra valaisee minun pimeyteni.

₃₀Sinun avullasi minä hyökkään

rosvojoukkoa vastaan,

Jumalani avulla minä ryntään ylitse muurin.

₃₁Jumalan tie on nuhteeton,

Herran sana tulessa koeteltu.

Hän on kaikkien kilpi,

jotka häneen turvaavat.

₃₂Sillä kuka muu on Jumala paitsi Herra,

ja kuka muu on pelastuksen kallio

paitsi meidän Jumalamme?

₃₃se Jumala, joka on minun vahva turvani

ja johdattaa nuhteetonta hänen tiellänsä,

₃₄tekee hänen jalkansa nopeiksi niinkuin peurat

ja asettaa minut kukkuloilleni,

₃₅joka opettaa minun käteni sotimaan

ja käsivarteni vaskijousta jännittämään.

₃₆Sinä annat minulle pelastuksen kilven;

ja kun sinä kuulet minun rukoukseni,

teet sinä minut suureksi.

₃₇Sinä annat minun askeleilleni avaran tilan,

ja minun jalkani eivät horju.

₃₈Minä ajan vihollisiani takaa ja tuhoan heidät

enkä palaja, ennenkuin teen heistä lopun.

₃₉Minä lopetan heidät ja murskaan heidät,

niin etteivät enää nouse;

he sortuvat minun jalkojeni alle.

₄₀Sinä vyötät minut voimalla sotaan,

sinä painat vastustajani minun alleni.

₄₁Sinä ajat minun viholliseni pakoon,

vihamieheni minä hukutan.

₄₂He katselevat, mutta pelastajaa ei ole,

katsovat Herran puoleen,

mutta hän ei heille vastaa.

₄₃Minä survon heidät maan tomuksi,

kadun loaksi minä heidät poljen ja tallaan.

₄₄Sinä pelastat minut kansani riidoista,

sinä varjelet minua, niin että tulen pakanain pääksi;

kansat, joita minä en tunne, palvelevat minua.

₄₅Muukalaiset minua mielistelevät;

jo korvan kuulemalta he tottelevat minua.

₄₆Muukalaiset masentuvat;

he tulevat vyöttäytyneinä varustuksistansa.

₄₇Herra elää! Kiitetty olkoon minun kallioni,

ja ylistetty Jumala,

minun pelastukseni kallio,

₄₈Jumala, joka hankkii minulle koston

ja laskee kansat minun valtani alle;

₄₉sinä, joka vapahdat minut vihollisistani

ja korotat minut vastustajaini ylitse

ja päästät minut väkivaltaisesta miehestä.

₅₀Sentähden minä ylistän sinua, Herra,

kansojen keskuudessa

ja veisaan sinun nimesi kiitosta;

₅₁sinun, joka annat kuninkaallesi suuren avun

ja osoitat armoa voidellullesi,

Daavidille, ja hänen jälkeläisilleen, iankaikkisesti."