2 LUKU.
Kun jo enkelien kautta annettua lakia vastaan tehty rikos tuotti rangaistuksen, niin me olemme paljoa enemmän rangaistuksen alaisia, jos ylenkatsomme Kristuksen julistaman pelastuksen 1-4, sillä ei Jumala alistanut tulevaa maailmaa enkelien, vaan Kristuksen alle 5-9. Tullakseen pelastajaksi Kristuksen täytyi kärsiä ja kuolla veljiensä edestä ja kaikessa tulla heidän kaltaisekseen 10-18.
1Sentähden tulee meidän sitä tarkemmin ottaa vaari siitä, mitä olemme kuulleet, ettemme vain kulkeutuisi sen ohitse. 2Sillä jos enkelien kautta puhuttu sana pysyi lujana, ja jokainen rikkomus ja tottelemattomuus sai oikeudenmukaisen palkkansa, 3kuinka me voimme päästä pakoon, jos emme välitä tuosta niin suuresta pelastuksesta, jonka Herra alkuaan julisti ja joka niiden vahvistamana, jotka olivat sen kuulleet, saatettiin meille, 4kun Jumala yhdessä heidän kanssaan todisti tunnusmerkeillä ja ihmeillä ja moninaisilla väkevillä teoilla ja jakamalla Pyhää Henkeä tahtonsa mukaan?
5Sillä enkelien alle hän ei alistanut tulevaa maailmaa, josta me puhumme. 6Vaan joku on jossakin paikassa todistanut, sanoen:
"Mikä on ihminen,
että sinä häntä muistat,
tai ihmisen poika,
että pidät hänestä huolen?
7Sinä teit hänet vähäksi aikaa
enkeleitä halvemmaksi,
kirkkaudella ja kunnialla
sinä hänet seppelöitsit,
ja sinä panit hänet hallitsemaan
kättesi tekoja;
8asetit kaikki hänen jalkojensa alle."
Sillä, asettaessaan kaikki hänen valtansa alle, hän ei jättänyt mitään hänen allensa alistamatta. Mutta nyt emme vielä näe kaikkea hänen valtansa alle asetetuksi. 9Mutta hänet, joka vähäksi aikaa oli tehty enkeleitä halvemmaksi, Jeesuksen, me näemme hänen kuolemansa kärsimyksen tähden kirkkaudella ja kunnialla seppelöidyksi, että hän Jumalan armosta olisi kaikkien edestä joutunut maistamaan kuolemaa.
10Sillä hänen, jonka tähden kaikki on ja jonka kautta kaikki on, sopi, saattaessaan paljon lapsia kirkkauteen, kärsimysten kautta tehdä heidän pelastuksensa päämies täydelliseksi. 11Sillä sekä hän, joka pyhittää, että ne, jotka pyhitetään, ovat kaikki alkuisin yhdestä. Sentähden hän ei häpeä kutsua heitä veljiksi, 12kun hän sanoo:
"Minä julistan sinun nimeäsi veljilleni,
ylistän sinua seurakunnan keskellä";
13ja taas: "Minä panen uskallukseni häneen"; ja taas: "Katso, minä ja lapset, jotka Jumala on minulle antanut!" 14Koska siis lapsilla on veri ja liha, tuli hänkin niistä yhtäläisellä tavalla osalliseksi, että hän kuoleman kautta kukistaisi sen, jolla oli kuolema vallassaan, se on: perkeleen, 15ja vapauttaisi kaikki ne, jotka kuoleman pelosta kautta koko elämänsä olivat olleet orjuuden alaisia. 16Sillä ei hän ota huomaansa enkeleitä, vaan Aabrahamin siemenen hän ottaa huomaansa. 17Sentähden piti hänen kaikessa tuleman veljiensä kaltaiseksi, että hänestä tulisi laupias ja uskollinen ylimmäinen pappi tehtävissään Jumalan edessä, sovittaakseen kansan synnit. 18Sillä sentähden, että hän itse on kärsinyt ja ollut kiusattu, voi hän kiusattuja auttaa.
