14 LUKU.
Israelin palaaminen ja armahdus.
2Palaja, Israel, Herran, sinun Jumalasi, tykö,
sillä sinä olet kompastunut rikoksiisi.
3Ottakaa mukaanne sanoja
ja palatkaa Herran tykö
ja sanokaa hänelle:
"Anna anteeksi kaikki rikokset, ota armoihisi,
niin me tuomme sinulle uhrimulleiksi huultemme uhrit.
4Assur ei ole meitä auttava,
hevosilla emme tahdo ratsastaa,
emmekä enää sano kättemme teoille:
'Meidän jumalamme';
sillä sinussa saa orpo armon."
5Minä parannan teidän luopumuksenne,
omasta halustani minä teitä rakastan;
sillä minun vihani on kääntynyt hänestä pois.
6Minä olen oleva Israelille kuin kaste,
se on kukoistava kuin lilja
ja juurtuva syvälle kuin Libanon.
7Sen vesat leviävät,
sen kauneus on oleva kuin öljypuun
ja sen tuoksu kuin Libanonin.
8Sen varjossa asuvaiset kasvattavat jälleen viljaa
ja kukoistavat kuin viiniköynnös.
Sen maine on oleva kuin Libanonin viinin.
9Efraim! Mitä on minulla enää
tekemistä epäjumalien kanssa?
Minä kuulen häntä,
minä katson hänen puoleensa,
minä, joka olen kuin viheriöitsevä kypressi:
minusta on sinun hedelmäsi.
10Kuka on viisas ja ymmärtää nämä?
Kuka taitava ja käsittää nämä?
Sillä Herran tiet ovat suorat:
vanhurskaat niillä vaeltavat,
mutta luopiot niillä kompastuvat.