11 LUKU. 11

₁Mutta Iisain kannosta puhkeaa virpi,

ja vesa versoo hänen juuristansa.

₂Ja hänen päällänsä lepää Herran Henki,

viisauden ja ymmärryksen henki,

neuvon ja voiman henki,

tiedon ja Herran pelon henki.

₃Hän halajaa Herran pelkoa;

ei hän tuomitse silmän näöltä

eikä jaa oikeutta korvan kuulolta,

₄vaan tuomitsee vaivaiset vanhurskaasti

ja jakaa oikein oikeutta maan nöyrille;

suunsa sauvalla hän lyö maata,

surmaa jumalattomat huultensa henkäyksellä.

₅Vanhurskaus on hänen kupeittensa vyö

ja totuus hänen lanteittensa side.

₆Silloin susi asuu karitsan kanssa,

ja pantteri makaa vohlan vieressä;

vasikka ja nuori leijona ja syöttöhärkä ovat yhdessä,

ja pieni poikanen niitä paimentaa.

₇Lehmä ja karhu käyvät laitumella,

niiden vasikat ja pennut yhdessä makaavat,

ja jalopeura syö rehua kuin raavas.

₈Imeväinen leikittelee kyykäärmeen kololla,

ja vieroitettu kurottaa kätensä myrkkyliskon luolaan.

₉Ei missään minun pyhällä vuorellani

tehdä pahaa eikä vahinkoa,

sillä maa on täynnä Herran tuntemusta,

niinkuin vedet peittävät meren.

₁₀Sinä päivänä pakanat etsivät Iisain juurta,

joka on kansojen lippuna,

ja hänen asumuksensa on oleva kunniata täynnä.

₁₂Hän nostaa viirin pakanakansoille

ja kokoaa Israelin karkoitetut miehet;

ja Juudan hajoitetut naiset hän kerää

maan neljästä äärestä.

₁₃Silloin katoaa Efraimin kateus,

ja Juudan vihat häviävät.

Efraim ei kadehdi Juudaa,

eikä Juuda vihaa Efraimia.

₁₄Ja he lentävät länteen päin

filistealaisten niskaan,

yhdessä he ryöstävät Idän miehiä.

Edom ja Mooab joutuvat heidän käsiinsä,

ammonilaiset heidän alamaisikseen.

₁₅Ja Herra vihkii tuhon omaksi

Egyptin merenlahden

ja vihansa hehkussa kohottaa kätensä

Eufrat-virtaa vastaan,

lyö sen hajalle seitsemäksi puroksi

ja tekee sen kengin kuljettavaksi.

₁₆Siitä tulee valtatie

hänen kansansa jäännökselle,

joka on jäljellä Assurissa,

niinkuin tuli Israelille silloin,

kun se Egyptin maasta lähti.