2 LUKU 2

₂Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori

seisova vahvana,

ylimmäisenä vuorista, kukkuloista korkeimpana,

ja kaikki pakanakansat virtaavat sinne.

₃Monet kansat lähtevät liikkeelle sanoen:

"Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle,

Jaakobin Jumalan temppeliin,

että hän opettaisi meille teitänsä

ja me vaeltaisimme hänen polkujansa;

sillä Siionista lähtee laki,

Jerusalemista Herran sana".

₄Ja hän tuomitsee pakanakansojen kesken,

säätää oikeutta monille kansoille.

Niin he takovat miekkansa vantaiksi

ja keihäänsä vesureiksi;

kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan,

eivätkä he enää opettele sotimaan.

₅Jaakobin heimo, tulkaa,

vaeltakaamme Herran valkeudessa.

₆Sillä sinä olet hyljännyt kansasi,

Jaakobin heimon,

koska he ovat täynnä Idän menoa,

täynnä ennustelijoita niinkuin filistealaiset,

ja lyövät kättä muukalaisten kanssa.

₇Heidän maansa tuli täyteen hopeata ja kultaa,

eikä heidän aarteillaan ole määrää;

heidän maansa tuli täyteen hevosia,

eikä heidän vaunuillaan ole määrää.

₈Heidän maansa tuli täyteen epäjumalia,

he kumartavat kättensä tekoa,

sitä, minkä heidän sormensa ovat tehneet.

₉Silloin ihminen masentuu

ja mies painuu maahan,

mutta älä anna heille anteeksi.

₁₀Mene kallion kätköön, piiloudu maan peittoon

Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon.

₁₁Ihmisten ylpeät silmät painuvat maahan,

miesten korskeus masentuu,

ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea.

₁₂Sillä Herran Sebaotin päivä

kohtaa kaikkea ylpeää ja korskeata

ja kaikkea ylhäistä, niin että se maahan painuu,

₁₃kaikkia Libanonin setripuita,

noita korkeita ja ylhäisiä,

kaikkia Baasanin tammia,

₁₄kaikkia korkeita vuoria

ja kaikkia ylhäisiä kukkuloita,

₁₅kaikkia korkeita torneja

ja kaikkia vahvoja muureja,

₁₆kaikkia Tarsiin-laivoja

ja kaikkea kallista ja ihanaa.

₁₇Silloin masentuu ihmisten ylpeys,

ja miesten korskeus painuu maahan,

ja sinä päivänä Herra yksinänsä on korkea.

₁₈Mutta epäjumalat katoavat kaikki tyynni.

₁₉Silloin mennään kallioluoliin ja maakuoppiin

Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon,

kun hän nousee maata kauhistuttamaan.

₂₀Sinä päivänä ihmiset viskaavat pois

myyrille ja yököille hopea- ja kultajumalansa,

jotka he ovat tehneet kumarrettaviksensa.

₂₁Ja he menevät vuorenrotkoihin ja kallionkoloihin

Herran kauhua ja hänen valtansa kirkkautta pakoon,

kun hän nousee maata kauhistuttamaan.

₂₂Luopukaa siis ihmisistä,

joilla on vain henkäys sieramissa,

sillä minkä arvoiset he ovat!