42 LUKU. 42

₁Katso, minun palvelijani, jota minä tuen,

minun valittuni, johon minun sieluni mielistyi.

Minä olen pannut Henkeni häneen,

hän levittää kansakuntiin oikeuden.

₂Ei hän huuda eikä korota ääntään,

ei anna sen kuulua kaduilla.

₃Särjettyä ruokoa hän ei muserra,

ja suitsevaista kynttilänsydäntä hän ei sammuta.

Hän levittää oikeutta uskollisesti.

₄Hän itse ei sammu eikä murru,

kunnes on saattanut oikeuden maan päälle,

ja merensaaret odottavat hänen opetustansa.

₅Näin sanoo Jumala, Herra,

joka on luonut taivaan ja levittänyt sen,

joka on tehnyt maan laveuden ja mitä siinä kasvaa,

antanut henkäyksensä kansalle, joka siinä on,

ja hengen niille, jotka siellä vaeltavat:

₆Minä, Herra,

olen vanhurskaudessa kutsunut sinut,

olen tarttunut sinun käteesi,

varjellut sinut ja pannut sinut

kansoille liitoksi, pakanoille valkeudeksi,

₇avaamaan sokeat silmät,

päästämään sidotut vankeudesta,

pimeydessä istuvat vankihuoneesta.

₈Minä, Herra, se on minun nimeni,

minä en anna kunniaani toiselle

enkä ylistystäni epäjumalille.

₉Katso, entiset ovat toteen käyneet,

ja uusia minä ilmoitan;

ennenkuin ne puhkeavat taimelle,

annan minä teidän ne kuulla.

₁₀Veisatkaa Herralle uusi virsi,

veisatkaa hänen ylistystänsä hamasta maan äärestä,

te merenkulkijat ja meri täysinensä,

te merensaaret ja niissä asuvaiset.

₁₁Korottakoot äänensä erämaa ja sen kaupungit,

kylät, joissa Keedar asuu.

Riemuitkoot kallioilla asuvaiset,

vuorten huipuilta huutakoot ilosta.

₁₂Antakoot Herralle kunnian

ja julistakoot hänen ylistystään merensaarissa.

₁₃Herra lähtee sotaan niinkuin sankari,

niinkuin soturi hän kiihoittaa kiivautensa;

hän nostaa sotahuudon ja karjuu,

uhittelee vihollisiansa.

₁₄Minä olen ollut vaiti ikiajoista asti,

olen ollut hiljaa ja pidättänyt itseni.

Mutta nyt minä huudan kuin lapsensynnyttäjä,

puhallan ja puuskun.

₁₅Minä teen autioiksi vuoret ja kukkulat,

ja kuihdutan niiltä kaiken ruohon;

minä muutan virrat saariksi

ja kuivaan vesilammikot.

₁₆Minä johdatan sokeat tietä, jota he eivät tunne;

polkuja, joita he eivät tunne, minä kuljetan heidät.

Minä muutan pimeyden heidän edellään valkeudeksi

ja koleikot tasangoksi.

Nämä minä teen

enkä niitä tekemättä jätä.

₁₇Mutta ne peräytyvät ja joutuvat häpeään,

jotka turvaavat veistettyyn kuvaan,

jotka sanovat valetuille kuville:

"Te olette meidän jumalamme".

₁₈Te kuurot, kuulkaa,

ja te sokeat, katsokaa ja nähkää.

₁₉Kuka on sokea, ellei minun palvelijani,

ja kuka niin kuuro kuin minun sanansaattajani,

jonka minä lähetän?

Kuka on niin sokea kuin minun palkkalaiseni,

niin sokea kuin Herran palvelija?

₂₀Paljon sinä olet nähnyt,

mutta et ole ottanut varteen;

korvat avattiin, mutta ei kuulla.

₂₁Herra on nähnyt hyväksi

vanhurskautensa tähden

tehdä lain suureksi ja ihanaksi.

₂₂Mutta tämä on raastettu ja ryöstetty kansa

kaikki nuoret miehet ovat sidotut

ja vankihuoneisiin kätketyt;

he ovat joutuneet saaliiksi,

eikä ole auttajaa,

ryöstetyiksi, eikä ole, kuka sanoisi:

"Anna takaisin!"

₂₃Kuka teistä ottaa tämän korviinsa,

tarkkaa ja kuulee vastaisen varalta?

₂₄Kuka on antanut Jaakobin ryöstettäväksi

ja Israelin raastajain valtaan?

Eikö Herra, jota vastaan me olemme syntiä tehneet,

jonka teitä he eivät tahtoneet vaeltaa

ja jonka lakia he eivät totelleet?

₂₅Niin hän vuodatti Israelin päälle

vihansa hehkun ja sodan tuimuuden.

Se liekehti hänen ympärillään,

mutta hän ei ollut tietääksensä;

se poltti häntä,

mutta hän ei siitä huolinut.