44 LUKU.
Israel Herran siunaamana elpyy. Herra on ainoa totinen Jumala. Jumalankuvien valmistus. Israelin synnit annetaan anteeksi. Koores, Herran kutsumana, tuo pelastuksen.
1Mutta nyt kuule, Jaakob, minun palvelijani,
ja Israel, jonka minä olen valinnut.
2Näin sanoo Herra, sinun Luojasi,
joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta,
joka sinua auttaa:
Älä pelkää, minun palvelijani Jaakob,
sinä Jesurun, jonka minä olen valinnut.
3Sillä minä vuodatan vedet janoavaisen päälle
ja virrat kuivan maan päälle.
Minä vuodatan Henkeni sinun siemenesi päälle
ja siunaukseni sinun vesojesi päälle,
4niin että ne kasvavat nurmikossa
kuin pajut vesipurojen partaalla.
5Mikä sanoo: "Minä olen Herran oma",
mikä nimittää itsensä Jaakobin nimellä,
mikä piirtää käteensä: "Herran oma",
ja ottaa Israelin kunnianimeksensä.
6Näin sanoo Herra, Israelin kuningas,
ja sen lunastaja, Herra Sebaot:
Minä olen ensimmäinen, ja minä olen viimeinen,
ja paitsi minua ei ole yhtäkään Jumalaa.
7Kuka on minun kaltaiseni?
Hän julistakoon ja ilmoittakoon
ja osoittakoon sen minulle,
siitä alkaen kuin minä perustin
ikiaikojen kansan.
He ilmoittakoot tulevaiset, ja mitä tapahtuva on.
8Älkää vavisko älkääkä peljätkö.
Enkö minä aikoja sitten antanut sinun kuulla
ja sinulle ilmoittanut,
ja te olette minun todistajani:
Onko muuta Jumalaa kuin minä?
Ei ole muuta pelastuskalliota,
minä en ketään tunne.
9Jumalankuvien tekijät ovat turhia kaikki tyynni, eivätkä nuo heidän rakkaansa mitään auta; niiden todistajat eivät näe eivätkä tiedä mitään, ja niin he joutuvat häpeään. 10Kuka hyvänsä muovatkoon jumalan ja valakoon kuvan, ei se mitään auta. 11Katso, kaikki sen seuraajat joutuvat häpeään, ja sen sepittäjät ovat vain ihmisiä. Tulkoot kokoon kaikki ja astukoot esiin: vaviskoot ja hävetkööt!
12Rautaseppä ottaa työaseen ja työskentelee hiilten hehkussa, muodostelee kuvaa vasaralla ja takoo sitä käsivartensa väellä; hänen tulee nälkä, ja voima menee, hän ei saa vettä juodaksensa, ja hän nääntyy. 13Puuseppä jännittää mittanuoran, kaavailee piirtimellä, vuolee kovertimilla, mittailee harpilla ja tekee miehen kuvan, inhimillisen kauneuden mukaan, huoneeseen asumaan. 14Hän hakkaa itselleen setripuita, hän ottaa rautatammen ja tammen ja kasvattaa ne itselleen vahvoiksi metsän puitten seassa, istuttaa lehtikuusen, ja sade kasvattaa sen suureksi. 15Se on ihmisillä polttopuuna; hän ottaa sitä lämmitelläkseen, sytyttää uunin ja paistaa leipää, vieläpä veistää siitä jumalan ja kumartaa sitä, tekee siitä jumalankuvan ja lankeaa maahan sen eteen. 16Osan siitä hän polttaa tulessa, toisen osan ääressä hän syö lihaa, paistaa paistin ja tulee ravituksi; hän myöskin lämmittelee itseänsä ja sanoo: "Hyvä, minun on lämmin, minä näen valkean". 17Ja lopusta hän tekee jumalan, jumalankuvan, jonka eteen hän lankeaa maahan, jota hän kumartaa ja rukoilee sanoen: "Pelasta minut, sillä sinä olet minun Jumalani". 18Eivät he tajua, eivät ymmärrä mitään, sillä suljetut ovat heidän silmänsä, niin etteivät he näe, ja heidän sydämensä, niin etteivät he käsitä. 19Ei tule heidän mieleensä, ei ole heillä järkeä eikä ymmärrystä, että sanoisivat: "Osan siitä olen polttanut tulessa, olen paistanut sen hiilillä leipää, paistanut lihaa ja syönyt; tekisinkö tähteestä kauhistuksen, lankeaisinko maahan puupölkyn eteen!" 20Joka tuhassa kiinni riippuu, sen on petetty sydän harhaan vienyt, ei hän pelasta sieluansa eikä sano: "Eikö ole petosta se, mikä on oikeassa kädessäni?"
21Muista tämä, Jaakob, ja sinä, Israel,
sillä sinä olet minun palvelijani.
Minä olen sinut valmistanut,
sinä olet minun palvelijani:
en unhota minä sinua, Israel.
22Minä pyyhin pois sinun rikkomuksesi
niinkuin pilven
ja sinun syntisi niinkuin sumun.
Palaja minun tyköni, sillä minä lunastan sinut.
23Iloitkaa, te taivaat, sillä Herra sen tekee;
riemuitkaa, te maan syvyydet,
puhjetkaa riemuun, te vuoret,
ynnä metsä ja kaikki sen puut;
sillä Herra lunastaa Jaakobin,
kirkastaa itsensä Israelissa.
24Näin sanoo Herra, sinun lunastajasi,
joka on valmistanut sinut hamasta äidin kohdusta:
Minä olen Herra, joka teen kaiken,
joka yksinäni jännitin taivaan,
joka levitin maan — kuka oli minun kanssani? —
25joka teen tyhjäksi valhettelijain merkit,
teen taikurit tyhmiksi,
joka panen tietäjät peräytymään
ja muutan heidän tietonsa
typeryydeksi.
26Mutta palvelijani sanan minä toteutan
ja saatan täyttymään sanansaattajaini neuvon.
Minä olen se, joka Jerusalemille sanon:
"Sinussa asuttakoon!"
ja Juudan kaupungeille:
"Teidät rakennettakoon!"
Sen rauniot minä kohotan.
27Minä olen se, joka sanon syvyydelle:
"Kuivu; minä kuivutan sinun virtasi!"
28joka sanon Koorekselle:
"Minun paimeneni!"
Hän täyttää kaiken minun tahtoni,
hän sanoo Jerusalemille:
"Sinut rakennettakoon!"
ja temppelille:
"Sinut perustettakoon!"
