5 LUKU. 5

₂"Johtajat johtivat Israelia,

kansa oli altis — siitä te kiittäkää Herraa.

₃Kuulkaa, te kuninkaat,

kuunnelkaa, te ruhtinaat.

Herran kiitosta minä laulan,

minä veisaan Herran, Israelin Jumalan, ylistystä.

₄Kun sinä, Herra, lähdit liikkeelle Seiristä,

kun sinä tulit astuen Edomin maasta,

niin maa järisi, ja taivaat vuotivat,

pilvet vuotivat vettä.

₅Vuoret järkkyivät Herran edessä,

itse Siinai Herran, Israelin Jumalan, edessä.

₆Samgarin, Anatin pojan, päivinä,

Jaaelin päivinä tiet olivat tyhjinä,

matkamiehet kiertelivät syrjäisiä polkuja.

₇Israel oli johtoa vailla, peräti vailla,

kunnes sinä, Debora, nousit, sinä, Israelin äiti.

₈He valitsivat uusia jumalia;

silloin oli sota porteilla asti,

mutta ei näkynyt kilpeä, ei keihästä

Israelin neljänkymmenen tuhannen joukossa.

₉Minun sydämeni on kiintynyt

Israelin johtomiehiin.

Te kansan joukossa alttiit, kiittäkää Herraa.

₁₀Te, jotka ratsastatte valkoisilla aasintammoilla,

te, jotka istutte matoilla,

ja te, jotka kuljette teillä, puhukaa.

₁₁Laulu kuuluu juotto-ojilta,

siellä ylistetään Herran vanhurskaita tekoja,

hänen johdatuksensa vanhurskautta Israelissa.

Silloin Herran kansa laskeutui porteille.

₁₂Heräjä, heräjä, Debora!

Heräjä, heräjä, laula laulu!

Nouse, Baarak!

Ota vankeja saaliiksesi, sinä Abinoamin poika!

₁₃Silloin pakolaiset laskeutuivat näiden jalojen luo,

Herran kansa laskeutui minun luokseni,

sankarien joukko.

₁₄Efraimista tulivat ne,

jotka olivat juurtuneet Amalekiin,

he seurasivat sinun joukkojesi mukana, Benjamin.

Maakirista laskeutuivat johtomiehet,

Sebulonista ne, jotka kantoivat päällikönsauvaa.

₁₅Ja Isaskarin ruhtinaat tulivat Deboran kanssa,

ja niinkuin Baarak, niin Isaskar:

hän kiiti tasangolle hänen jäljessänsä.

Ruubenin suvuissa oli suuria neuvotteluja.

₁₆Miksi sinä jäit istumaan karjatarhojen välille,

kuuntelemaan paimenpillin soittoa?

Ruubenin suvuissa oli suuria neuvonpitoja.

₁₇Gilead pysyi alallaan tuolla puolella Jordanin,

ja Daan — miksi hän viipyi vierailla laivoilla?

Asser jäi istumaan meren rannalle

ja pysyi alallaan lahtiensa luona.

₁₈Sebulon on kansa,

joka antaa henkensä alttiiksi kuolemaan,

samoin Naftali kedon kummuilla.

₁₉Kuninkaat tulivat ja taistelivat,

silloin taistelivat Kanaanin kuninkaat

Taanakissa, Megiddon vesien varsilla;

mutta hopeata he eivät saaneet saaliiksensa.

₂₀Tähdet taivaalta kävivät sotaa,

radoiltaan ne sotivat Siiseraa vastaan.

₂₁Kiisonin puro tempasi heidät mukaansa,

taistelujen puro, Kiisonin puro.

Astu esiin, minun sieluni, voimallisesti!

₂₂Silloin hevosten kaviot tömistivät maata,

kun urhot laskivat, laskivat laukkaa.

₂₃Kirotkaa Meeros, sanoo Herran enkeli,

kiroamalla kirotkaa sen asukkaat,

koska eivät tulleet Herran avuksi,

Herran avuksi sankarien joukkoon.

₂₄Siunattu olkoon vaimojen joukossa Jaael,

keeniläisen Heberin vaimo,

siunattu vaimojen joukossa, jotka teltoissa asuvat.

₂₅Vettä toinen pyysi, maitoa hän antoi,

toi juhlamaljassa kermaa.

₂₆Hän ojensi kätensä ottamaan vaarnaa,

oikean kätensä työvasaraa;

ja hän iski Siiseraa, löi murskaksi hänen päänsä,

musersi ja lävisti hänen ohimonsa.

₂₇Hänen jalkainsa juureen hän vaipui,

kaatui, jäi siihen,

hänen jalkainsa juureen hän vaipui, kaatui;

jäi kuolleena makaamaan siihen, mihin vaipui.

₂₈Siiseran äiti katselee ikkunasta

ja huutaa ristikon läpi:

'Miksi viipyvät hänen sotavaununsa tulemasta?

Miksi ovat hänen valjakkonsa askeleet niin hitaat?'

₂₉Viisain hänen ruhtinattaristaan vastaa hänelle,

ja hän kertaa itselleen hänen sanansa:

₃₀'Varmaankin he ovat saaneet saalista

ja jakavat sitä:

tytön, kaksikin mieheen,

kirjavaa kangasta saaliiksi Siiseralle,

kirjavaa kangasta, kirjaeltua vaatetta saaliiksi,

kaksi kirjaeltua, kirjavaa huivia

saatujen saalisten kaulaan'.

₃₁Niin häviävät kaikki sinun vihollisesi, Herra.

Mutta ne, jotka häntä rakastavat,

ovat niinkuin aurinko,

kun se nousee voimassansa."