2 LUKU. 2

Minä muistan sinun nuoruutesi armauden,

morsiusaikasi rakkauden,

kuinka sinä seurasit minua erämaassa,

maassa, jossa ei kylvöä tehdä.

₃Herralle pyhitetty oli Israel,

hänen satonsa esikoinen.

Kaikki, jotka sitä söivät,

joutuivat syynalaisiksi;

onnettomuus kohtasi heitä,

sanoo Herra.

₄Kuulkaa Herran sana, Jaakobin heimo

ja kaikki Israelin heimon sukukunnat.

₅Näin sanoo Herra:

Mitä vääryyttä teidän isänne minusta löysivät,

koska he erkanivat kauas minusta

ja lähtivät seuraamaan turhia jumalia

ja turhanpäiväisiksi tulivat.

₆He eivät kysyneet: 'Missä on Herra,

joka toi meidät pois Egyptin maasta,

joka johdatti meitä erämaassa,

arojen ja kuilujen maassa,

kuivuuden ja synkeyden maassa,

maassa, jossa ei kukaan kulje

eikä yksikään ihminen asu?'

₇Minä toin teidät hedelmätarhojen maahan

syömään sen hedelmää ja hyvyyttä,

mutta sinne tultuanne te saastutitte minun maani

ja teitte minun perintöosani kauhistukseksi.

₈Papit eivät kysyneet: 'Missä on Herra?'

Lainkäyttäjät eivät minua tunteneet,

ja paimenet luopuivat minusta;

profeetat ennustivat Baalin nimessä

ja seurasivat niitä, joista ei apua ole.

₉Sentähden minä vielä käyn oikeutta

teidän kanssanne, sanoo Herra,

ja teidän lastenne lasten kanssa minä käyn oikeutta.

₁₀Menkää kittiläisten saarille katsomaan

ja lähettäkää Keedariin panemaan tarkoin merkille

ja katsomaan, onko senkaltaista tapahtunut.

₁₁Onko mikään pakanakansa vaihtanut jumalia,

vaikka ne eivät olekaan jumalia?

Mutta minun kansani on vaihtanut kunniansa

siihen, josta ei apua ole.

₁₂Hämmästykää tästä, te taivaat,

kauhistukaa, peräti tyrmistykää, sanoo Herra.

₁₃Sillä minun kansani on tehnyt

kaksinkertaisen synnin:

minut, elävän veden lähteen, he ovat hyljänneet,

ja ovat hakanneet itselleen vesisäiliöitä,

särkyviä säiliöitä, jotka eivät vettä pidä.

₁₄Onko Israel ostettu orja tai kotona syntynyt?

Minkätähden hän on joutunut saaliiksi?

₁₅Häntä vastaan kiljuivat nuoret leijonat,

antoivat äänensä kuulua;

ne tekivät hänen maansa autioksi,

hänen kaupunkinsa hävitettiin asujattomiksi.

₁₆Myöskin noofilaiset ja tahpanheelaiset

pitivät sinun päälakeasi laitumenansa.

₁₇Eikö tee tätä sinulle se,

että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi,

silloin kun hän tahtoo sinua tiellä kuljettaa?

₁₈Ja nyt, mitä menemistä sinulla on Egyptiin

juomaan Siihorin vettä?

Ja mitä menemistä sinulla on Assuriin

juomaan Eufrat-virran vettä?

₁₉Sinun pahuutesi tuottaa sinulle kurituksen,

ja luopumuksesi saattaa sinut rangaistukseen;

niin tiedä ja näe, kuinka onnetonta ja katkeraa se on,

että sinä hylkäät Herran, sinun Jumalasi,

etkä minua pelkää, sanoo Herra, Herra Sebaot.

₂₀Sillä jo ammoisista ajoista

sinä olet särkenyt ikeesi,

katkaissut siteesi ja sanonut:

'En tahdo palvella'.

Sillä kaikilla korkeilla kukkuloilla

ja kaikkien viheriäin puitten alla

sinä porttona viruit.

₂₁Minä olin istuttanut sinut

jaloksi viiniköynnökseksi,

puhtaimmasta siemenestä;

kuinka olet muuttunut minulle

vieraan viinipuun villiköynnöksiksi?

₂₂Vaikka pesisit itsesi saippualla

ja käyttäisit paljon lipeätä,

saastaiseksi jää sittenkin sinun syntisi minun edessäni,

sanoo Herra, Herra.

₂₃Kuinka saatat sanoa:

'En ole saastuttanut itseäni,

en ole baaleja seurannut'!

Katso menoasi laaksossa,

huomaa, mitä olet tehnyt,

sinä nopea, nuori naaraskameli,

joka juokset sinne ja tänne;

₂₄sinä villiaasi,

erämaahan tottunut,

joka himossasi ilmaa ahmit!

Kuka hillitsee sen kiiman?

Joka sitä etsii, sen ei tarvitse väsyttää itseään;

sen löytää, kun tulee sen kuukausi.

₂₅Varo, ettet juokse jalkaasi anturattomaksi

ja kurkkuasi janoiseksi.

Mutta sinä sanot: 'Se on turhaa! Ei!

Sillä minä rakastan vieraita

ja niitä minä seuraan.'

₂₆Niinkuin teosta tavattu varas on häpeissänsä,

niin joutuu Israelin heimo häpeään,

se ja sen kuninkaat, ruhtinaat, papit ja profeetat,

₂₇he, jotka sanovat puulle: 'Sinä olet minun isäni'

ja kivelle: 'Sinä olet minut synnyttänyt'.

Sillä he ovat kääntäneet minulle selkänsä

eivätkä kasvojansa;

mutta onnettomuutensa aikana he sanovat:

'Nouse ja pelasta meidät'.

₂₈Mutta missä ovat sinun jumalasi,

jotka olet itsellesi tehnyt?

Nouskoot ne, jos voivat pelastaa sinut

onnettomuutesi aikana.

Sillä yhtä monta, kuin sinulla on kaupunkeja,

on sinulla jumalia, Juuda.

₂₉Miksi riitelette minua vastaan?

Olettehan te kaikki luopuneet minusta,

sanoo Herra.

₃₀Turhaan minä olen lyönyt teidän lapsianne;

he eivät ole ottaneet kuritusta varteen.

Teidän miekkanne on syönyt teidän profeettojanne,

niinkuin hävittävä leijona.

₃₁Voi sukukuntaa — teitä!

Katsokaa Herran sanaa: olenko

minä ollut Israelille erämaa, pimeyden maa?

Miksi sanoo minun kansani:

'Me juoksemme valtoimina,

emme tule enää sinun tykösi'.

₃₂Unhottaako neitsyt koristeensa,

morsian koruvyönsä?

Mutta minun kansani on unhottanut minut

epälukuisina päivinä.

₃₃Kuinka ovelasti sinä kuljet lempeä etsiessäsi!

Niinpä oletkin perehtynyt pahuuden teihin.

₃₄Vaatteesi liepeetkin

ovat köyhien, viatonten veressä.

Et tavannut heitä murtautumasta sisälle,

mutta yhtäkaikki —!

₃₅Ja kuitenkin sinä sanot: 'Minä olen syytön;

hänen vihansa on kaiketi kääntynyt minusta pois'.

Katso, minä käyn oikeutta sinun kanssasi,

koska sinä sanot: 'En ole syntiä tehnyt'.

₃₆Kuinka niin kovin kiiruhdat vaihtamaan tiesi!

Egyptistäkin olet saava häpeän,

niinkuin olet häpeän saanut Assurista.

₃₇Senkin tyköä olet lähtevä kädet pääsi päällä,

sillä Herra on hyljännyt ne, joihin sinä luotat,

ja heistä ei sinulle menestystä tule."