20 LUKU.
Temppelin ylivalvoja pitelee Jeremiaa pahoin. Profeetta valittaa kutsumustaan ja kiroaa syntymäpäivänsä.
1Mutta pappi Pashur, Immerin poika, joka oli Herran temppelin ylivalvoja, kuuli Jeremian ennustavan nämä sanat. 2Ja Pashur löi profeetta Jeremiaa ja pani hänet jalkapuuhun, joka oli Herran huoneeseen kuuluvassa Benjaminin yläportissa. 3Kun Pashur seuraavana päivänä päästi Jeremian jalkapuusta, sanoi Jeremia hänelle: "Herra ei kutsu sinua nimellä Pashur, vaan Maagor-Missabib. 4Sillä näin sanoo Herra: Katso, minä teen sinut kauhistukseksi sekä itsellesi että kaikille ystävillesi; he kaatuvat vihollistensa miekkaan sinun silmiesi nähden, ja koko Juudan minä annan Baabelin kuninkaan käsiin, ja hän vie heidät Baabeliin pakkosiirtolaisuuteen ja surmaa heitä miekalla. 5Ja minä annan kaikki tämän kaupungin rikkaudet, kaiken sen vaivannäön ja kaikki sen kalleudet, kaikki Juudan kuningasten aarteet minä annan heidän vihollistensa käsiin; nämä ryöstävät ne ja ottavat ne ja vievät ne Baabeliin. 6Ja sinä, Pashur, ynnä kaikki, jotka talossasi asuvat, te saatte vaeltaa vankeuteen, ja sinä tulet Baabeliin; sinne sinä kuolet ja sinne sinut haudataan, sinut ja kaikki ystäväsi, joille olet valhetta ennustanut."
7Sinä olet taivutellut minua, Herra,
ja minä olen taipunut;
sinä olet tarttunut minuun ja voittanut.
Minä olen ollut nauruna pitkin päivää,
kaikki pilkkaavat minua.
8Sillä niin usein kuin minä puhun,
täytyy minun parkua,
huutaa väkivaltaa ja sortoa;
sillä Herran sana on tullut minulle
häväistykseksi ja pilkaksi pitkin päivää.
9Mutta kun minä sanoin: "En tahdo ajatella häntä
enkä enää puhua hänen nimessään",
niin sydämessäni oli kuin polttava tuli,
suljettuna minun luihini.
Ja väsyksiin asti minä koetin sitä kestää,
mutta en voinut.
10Sillä monen minä kuulen parjaavan.
Kauhistus yltympäri!
"Ilmiantakaa! Ilmiantakaamme hänet!"
Kaikki minun ystäväni vaanivat,
milloin minä kompastuisin:
"Ehkäpä hän antaa viekoitella itsensä,
niin että voitamme hänet
ja saamme hänelle kostaa".
11Mutta Herra on minun kanssani
niinkuin väkevä sankari;
sentähden minun vainoojani kompastuvat
eivätkä mitään mahda.
He saavat suuren häpeän,
sillä he ovat olleet ymmärtämättömät,
iankaikkisen pilkan, joka ei ole unhottuva.
12Herra Sebaot, sinä joka tutkit vanhurskaan,
näet munaskuut ja sydämen,
salli minun nähdä, että kostat heille,
sillä sinun huomaasi minä olen jättänyt asiani.
13Veisatkaa Herralle, ylistäkää Herraa,
sillä hän pelastaa köyhän
pahantekijäin käsistä.
14Kirottu olkoon se päivä, jona minä synnyin;
älköön se päivä, jona äitini minut synnytti,
olko siunattu.
15Kirottu olkoon se mies,
joka toi minun isälleni ilosanoman,
sanoen: "Sinulle on syntynyt poikalapsi",
ja saattoi hänelle suuren ilon.
16Käyköön sen miehen
niinkuin niiden kaupunkien,
jotka Herra kukisti armahtamatta.
Hän kuulkoon huudon aamulla,
sotahuudon keskipäivän aikana,
17koska ei surmannut minua äidinkohtuun,
niin että äitini olisi ollut minun hautani
ja hänen kohtunsa jäänyt iäti kantavaksi.
18Miksi olen äitini kohdusta tullut
näkemään tuskaa ja vaivaa,
niin että minun päiväni päättyvät häpeässä?
