46 LUKU.
Ennustus Egyptiä vastaan. Lupaus Israelille.
1Herran sana, joka tuli profeetta Jeremialle pakanakansoja vastaan.
2Egyptiä vastaan: Farao Nekon, Egyptin kuninkaan, sotajoukkoa vastaan, joka oli Eufrat-virran rannalla Karkemiissa ja jonka Nebukadressar, Baabelin kuningas, voitti Juudan kuninkaan Joojakimin, Joosian pojan, neljäntenä hallitusvuotena.
3"Varustakaa pienet ja suuret kilvet,
käykää tänne taisteluun.
4Valjastakaa hevoset,
nouskaa ratsujen selkään,
käykää esiin kypärit päässä.
Kiilloittakaa keihäät,
pukekaa yllenne rintahaarniskat.
5Miksi minä näen heidän peljästyvän, peräytyvän?
Heidän sankarinsa sortuvat.
He syöksyvät pakoon eivätkä käänny;
kauhistus on kaikkialla, sanoo Herra.
6Ei pääse nopea pakoon,
ei sankari pelastu;
pohjan puolella, Eufrat-virran vierellä
he kompastuvat ja kaatuvat.
7Kuka on tuo, joka nousee niinkuin Niilivirta,
jonka vedet vyöryvät kuin virrat?
8Egypti nousee niinkuin Niilivirta,
sen vedet vyöryvät kuin virrat;
se sanoo: 'Minä nousen ja peitän maan,
hävitän kaupungin ja siinä asuvaiset'.
9Hyökätkää, hevoset,
ajakaa hurjasti, vaunut!
Lähtekööt liikkeelle sankarit,
etiopialaiset ja puutilaiset, kilven käyttäjät,
ja luudilaiset, jousen käyttäjät, jousen jännittäjät!
10Tämä päivä on Herran, Herran Sebaotin, päivä,
koston päivä, jona hän kostaa vihollisillensa;
miekka syö ja tulee kylläiseksi,
juopuu heidän verestänsä,
kun Herralla, Herralla Sebaotilla, on uhriteurastus
pohjoisessa maassa, Eufrat-virran varrella.
11Mene Gileadiin, hae balsamia,
sinä neitsyt, tytär Egypti —
turhaan sinä paljon lääkkeitä hankit:
ei kasva haavasi umpeen.
12Kansat kuulevat sinun häpeäsi,
ja sinun valitushuutosi täyttää maan,
sillä sankari kompastuu sankariin,
yhdessä he kaatuvat molemmat."
13Tämä on se sana, jonka Herra puhui profeetta Jeremialle, ilmoittaen Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, tulevan lyömään Egyptin maata.
14"Julistakaa Egyptissä ja kuuluttakaa Migdolissa,
kuuluttakaa Noofissa ja Tahpanheessa,
ja sanokaa: 'Astu esiin, ole valmis,
sillä miekka syö sinun ympärilläsi'.
15Miksi ovat sinun urhosi maahan syöstyt?
He eivät pysyneet pystyssä,
sillä Herra heidät nujersi.
16Hän saattoi monet kompastumaan,
ja he kaatuivat toinen toisensa päälle
ja sanoivat: 'Nouse!
Palatkaamme kansamme luo ja synnyinmaahamme
hävittäjän miekkaa pakoon.'
17Siellä huudetaan:
'Farao, Egyptin kuningas, on hukassa!
Hän on lyönyt laimin aikansa.'
18Niin totta kuin minä elän, sanoo kuningas —
Herra Sebaot on hänen nimensä:
hän tulee, hän joka on kuin Taabor vuorten joukossa,
kuin merestä ylenevä Karmel.
19Tee itsellesi matkavarusteet,
sinä valtiatar, tytär Egypti;
sillä Noof tulee autioksi,
hävitetään asujattomaksi.
20Kaunis hieho on Egypti.
Paarma tulee, tulee pohjoisesta!
21Palkkasoturitkin, jotka sillä on keskellänsä,
nuo syöttövasikkain kaltaiset,
nekin kääntyvät pakoon kaikki tyynni:
he eivät kestä;
sillä heidän hätänsä päivä on tullut heidän päällensä,
heidän rangaistuksensa aika.
22Se sähisee kuin käärme mennessänsä,
sillä ne tulevat sotavoimilla
ja käyvät sen kimppuun kirveillä,
niinkuin puiden hakkaajat.
23He kaatavat siltä metsän, sanoo Herra,
tuon määrättömän suuren,
sillä heitä on enemmän kuin heinäsirkkoja,
he ovat lukemattomat.
24Häpeään joutuu tytär Egypti,
hänet annetaan pohjoisen kansan käsiin.
25Herra Sebaot, Israelin Jumala, sanoo: Katso, minä rankaisen Aamonia, joka on Noossa, niin myös faraota ja Egyptiä, sen jumalia ja sen kuninkaita, sekä faraota että niitä, jotka häneen turvaavat. 26Ja minä annan heidät niiden käsiin, jotka etsivät heidän henkeänsä, Nebukadressarin, Baabelin kuninkaan, käsiin ja hänen palvelijainsa käsiin. Mutta sen jälkeen siellä asutaan niinkuin muinaisina aikoina, sanoo Herra.
27Mutta sinä, minun palvelijani Jaakob, älä pelkää,
älä säiky, Israel.
Sillä katso, minä pelastan sinut kaukaisesta maasta,
sinun jälkeläisesi heidän vankeutensa maasta.
Ja Jaakob on palajava,
elävä rauhassa ja turvassa,
kenenkään peljättämättä.
28Sinä, minun palvelijani Jaakob, älä pelkää,
sanoo Herra,
sillä minä olen sinun kanssasi.
Minä teen lopun kaikista kansoista,
joiden sekaan minä olen sinut karkoittanut;
mutta sinusta minä en loppua tee:
minä kuritan sinua kohtuudella,
mutta rankaisematta minä en sinua jätä."
