50 LUKU.
Ennustus Baabelia vastaan.
1Sana, jonka Herra puhui Baabelia vastaan, kaldealaisten maata vastaan, profeetta Jeremian kautta.
2"Julistakaa kansojen keskuudessa ja kuuluttakaa,
nostakaa lippu; kuuluttakaa, älkää salatko.
Sanokaa: Baabel on valloitettu,
Beel on joutunut häpeään,
kauhistunut on Merodak;
sen jumalankuvat ovat joutuneet häpeään,
kauhistuneet ovat sen kivijumalat.
3Sillä sen kimppuun käy kansa pohjoisesta
ja tekee sen maan autioksi,
niin ettei siellä asukasta ole:
niin ihmiset kuin eläimet pakenevat, menevät pois.
4Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra,
tulevat israelilaiset yhdessä Juudan miesten kanssa;
he kulkevat itkien lakkaamatta
ja etsivät Herraa, Jumalaansa.
5Siionia he kysyvät,
sitä kohden ovat heidän kasvonsa käännetyt. Tulkaa!
He liittyvät Herran kanssa
iankaikkiseen liittoon,
jota ei pidä unhotettaman.
6Kadonnut lammaslauma oli minun kansani.
Heidän paimenensa olivat vieneet heidät harhaan
eksyttäville vuorille;
he kulkivat vuorelta kukkulalle,
unhottivat lepopaikkansa.
7Kaikki, jotka heitä tapasivat, söivät heitä,
ja heidän vihollisensa sanoivat:
'Emme joudu syynalaisiksi'.
Sillä he olivat tehneet syntiä
Herraa vastaan, vanhurskauden asumusta,
Herraa, heidän isiensä toivoa, vastaan.
8Paetkaa Baabelista,
lähtekää pois kaldealaisten maasta,
ja käykää kuin johtokauriit lauman edellä.
9Sillä katso, minä herätän
ja tuon Baabelia vastaan
suurten kansojen joukon pohjoisesta maasta,
ja ne asettuvat sotarintaan sitä vastaan.
Sieltäkäsin se valloitetaan;
heidän nuolensa ovat kuin voitollisen sankarin,
joka ei tyhjänä palaja.
10Ja Kaldea joutuu ryöstettäväksi,
kaikki sen ryöstäjät saavat yltäkyllin, sanoo Herra.
11Iloitkaa vain, riemuitkaa vain,
te minun perintöosani riistäjät,
hypelkää kuin puiva hieho,
ja hirnukaa kuin orhit:
12kuitenkin joutuu äitinne suureen häpeään,
synnyttäjänne saa hävetä.
Katso, pakanakansoista vihoviimeinen!
Erämaa, kuiva maa ja aromaa!
13Herran vihan tähden se on oleva asumaton,
aivan autio.
Jokainen, joka kulkee Baabelin ohitse, kauhistuu
ja viheltää kaikille sen haavoille.
14Asettukaa sotarintaan Baabelia vastaan, yltympäri, kaikki jousenjännittäjät. Ampukaa sitä, älkää nuolia säästäkö; sillä se on tehnyt syntiä Herraa vastaan. 15Nostakaa sotahuuto sitä vastaan joka taholta. Se antautuu, sen pylväät kaatuvat, sen muurit sortuvat. Sillä tämä on Herran kosto. Kostakaa sille, tehkää sille, niinkuin sekin on tehnyt. 16Tuhotkaa kylväjät Baabelista ja ne, jotka elonaikana sirppiin tarttuvat. Hävittäjän miekkaa pakoon he kääntyvät kukin oman kansansa tykö, pakenevat kukin omaan maahansa.
17Eksynyt lammas on Israel,
leijonat ovat sen eksyksiin ajaneet.
Ensiksi Assurin kuningas söi sen,
ja nyt viimeksi Nebukadressar, Baabelin kuningas,
kalusi sen luut.
18Sentähden, näin sanoo Herra Sebaot, Israelin Jumala: Katso, minä rankaisen Baabelin kuningasta ja hänen maatansa, niinkuin minä rankaisin Assurin kuningasta. 19Ja minä tuon Israelin takaisin sen omille laidunmaille, ja se on käyvä laitumella Karmelilla ja Baasanissa ja tyydyttävä nälkänsä Efraimin vuorilla ja Gileadissa. 20Niinä päivinä ja siihen aikaan, sanoo Herra, etsitään Israelin rikkomusta, eikä sitä enää ole, ja Juudan syntiä, eikä sitä löydetä; sillä minä annan anteeksi niille, jotka minä jäännökseksi jätän.
21Käy Merataimin maan kimppuun ja Pekodin asukasten kimppuun. Aja heitä takaa, hävitä, vihi tuhon omaksi heidät, sanoo Herra, ja tee kaikki, mitä minä olen käskenyt sinun tehdä. 22Sotahuuto kuuluu maassa, suuri hävityksen melske!
23Kuinka rikottu ja särjetty onkaan se vasara,
joka löi koko maanpiiriä!
Kuinka onkaan Baabel tullut kauhistukseksi
kansojen seassa!
24Minä viritin sinulle pyydyksen,
ja niin sinut, Baabel, vangittiin tietämättäsi.
Sinut tavattiin ja otettiin kiinni,
sillä Herraa vastaan sinä ryhdyit taisteluun.
25Herra avasi asehuoneensa
ja toi ulos vihansa aseet.
Sillä Herra, Herra Sebaot,
on tekevä työnsä kaldealaisten maassa.
26Käykää sen kimppuun kaikilta ääriltä,
avatkaa sen aitat, heittäkää ulos, mitä siinä on,
läjään niinkuin lyhteet.
Vihkikää se tuhon omaksi,
älköön siitä tähdettä jääkö.
27Hävittäkää kaikki sen härät,
astukoot ne teurastettaviksi.
Voi heitä! Sillä heidän päivänsä on tullut,
heidän rangaistuksensa aika.
28Kuule! Pakenevia ja pakolaisia
tulee Baabelin maasta Siioniin
ilmoittamaan Herran, meidän Jumalamme, kostoa,
kostoa Hänen temppelinsä puolesta.
29Kutsukaa ampujat kokoon Baabelia vastaan,
kaikki jousenjännittäjät:
leiriytykää sen ympärille,
älköön pääskö pakoon ainoakaan.
Maksakaa sille sen tekojen mukaan;
kaiken sen mukaan, mitä se on tehnyt, tehkää sillekin.
Sillä se on uhitellut Herraa, Israelin Pyhää.
30Sentähden sen nuorukaiset kaatuvat
sen kaduilla,
ja kaikki sotamiehet saavat surmansa sinä päivänä,
sanoo Herra.
31Katso, minä käyn sinun kimppuusi, sinä ylpeä,
sanoo Herra, Herra Sebaot,
sillä sinun päiväsi on tullut,
sinun rangaistuksesi aika.
32Ylpeä kompastuu ja kaatuu,
eikä ole hänen nostajaansa.
Ja minä sytytän hänen kaupunkinsa tuleen,
ja se kuluttaa ne ja kaiken, mitä hänen ympärillänsä on.
33Näin sanoo Herra Sebaot:
Sorrettuja ovat niin israelilaiset kuin Juudan miehet,
ja kaikki heidän vangitsijansa pitävät heitä kiinni,
he eivät tahdo päästää heitä irti.
34Mutta heidän lunastajansa on väkevä,
Herra Sebaot on hänen nimensä.
Hän ajaa heidän asiansa,
tuo rauhan maan päälle,
mutta Baabelin asukkaille vavistuksen.
35Miekka kaldealaisten kimppuun, sanoo Herra,
ja Baabelin asukasten kimppuun,
sen ruhtinasten ja tietäjäin kimppuun!
36Miekka valhettelijain kimppuun,
ja he typertyvät!
Miekka sen sankarien kimppuun,
ja he kauhistuvat!
37Miekka sen hevosten ja vaunujen kimppuun
ja kaiken sekakansan kimppuun, joka on sen keskellä,
ja he muuttuvat naisiksi!
Miekka sen aarteiden kimppuun,
ja ne ryöstetään!
38Helle sen vetten kimppuun,
ja ne kuivuvat!
Sillä se on jumalankuvien maa,
ja hirmujumaliinsa he uskaltavat mielettömästi.
39Sentähden tulevat sen asukkaiksi
erämaan ulvojat ja ulisijat,
ja kamelikurjet siellä asustavat.
Ei sitä ikinä enää asuta,
autioksi jää se polvesta polveen.
40Niinkuin oli silloin, kun Jumala hävitti Sodoman ja Gomorran ja niiden naapurit, sanoo Herra, niin ei sielläkään ole kenkään asuva, ei yksikään ihmislapsi oleskeleva.
41Katso, kansa tulee pohjoisesta; suuri kansa ja monet kuninkaat nousevat maan perimmäisiltä ääriltä. 42He käyttävät jousta ja keihästä, ovat julmat ja armahtamattomat. Heidän pauhinansa on kuin pauhaava meri, ja he ratsastavat hevosilla, varustettuina kuin soturi taisteluun sinua vastaan, tytär Baabel. 43Kun Baabelin kuningas kuulee sanoman heistä, niin hänen kätensä herpoavat; ahdistus valtaa hänet, tuska, niinkuin synnyttäväisen. 44Katso, niinkuin leijona karkaa Jordanin rantatiheiköstä lakastumattomalle laitumelle, niin minä äkisti karkoitan heidät sieltä pois. Ja hänet, joka valittu on, minä asetan sinne kaitsijaksi. Sillä kuka on minun vertaiseni, ja kuka vetää minut tilille? Ja kuka on se paimen, joka voi kestää minun edessäni? 45Sentähden kuulkaa Herran päätös, jonka hän on päättänyt Baabelia vastaan, ja hänen aivoituksensa, jotka hän on aivoitellut kaldealaisten maata vastaan: Totisesti, ne raastetaan pois, nuo lauman vähäiset; totisesti, laidun kauhistuu niiden tähden. 46Huuto käy: 'Baabel on valloitettu!' ja maa vapisee, parku kuuluu kansoissa."
