35 LUKU.
Elihun kolmas puhe: Jumala on niin korkea, ettei ihminen tekemisellään voi tuottaa hänelle hyötyä eikä vahinkoa; jos sorretun hätähuuto jää kuulematta, on syy ihmisen, joka ei sydämestään etsi Jumalaa.
1Elihu lausui ja sanoi:
2"Pidätkö sitä oikeutena,
sanotko sitä vanhurskaudeksi Jumalan edessä,
3että kysyt, mitä se sinua hyödyttää:
'Hyödynkö siitä sen enempää, kuin jos syntiä teen?'
4Siihen minä vastaan sinulle
sekä ystävillesi, jotka luonasi ovat.
5Luo silmäsi taivaalle ja näe,
katsele pilviä, jotka ovat korkealla pääsi päällä.
6Jos sinä syntiä teet,
mitä sillä hänelle teet;
ja vaikka sinulla paljonkin rikoksia olisi,
mitä sillä hänelle mahdat?
7Jos olet vanhurskas, mitä sillä hänelle annat,
tahi ottaako hän mitään sinun kädestäsi?
8Ihmistä, kaltaistasi, koskee jumalattomuutesi
ja ihmislasta sinun vanhurskautesi.
9Sorron suuruutta valitetaan,
huudetaan apua suurten käsivartta vastaan,
10ei kysytä: 'Missä on Jumala, minun Luojani,
joka yöllä saa viriämään ylistysvirret,
11joka opettaa meille enemmän
kuin metsän eläimille
ja antaa meille viisautta enemmän
kuin taivaan linnuille?'
12Valittakoot sitten pahojen ylpeyttä;
ei hän vastaa.
13Ei, turhia ei Jumala kuule,
eikä Kaikkivaltias niihin katso,
14saati jos sanot, ettet voi häntä nähdä;
asia on hänen edessänsä: odota häntä.
15Mutta nyt, kun hänen vihansa ei kosta
eikä hän ylvästelystä suuresti välitä,
16niin Job avaa suunsa joutaviin
ja syytää suuria sanoja taitamattomasti."
