6 LUKU. 6

₂"Oi, jospa minun suruni punnittaisiin

ja kova onneni pantaisiin sen kanssa vaakaan!

₃Sillä se on nyt raskaampi kuin meren hiekka;

sentähden menevät sanani harhaan.

₄Sillä Kaikkivaltiaan nuolet

ovat sattuneet minuun;

minun henkeni juo niiden myrkkyä.

Jumalan kauhut ahdistavat minua.

₅Huutaako villiaasi vihannassa ruohikossa,

ammuuko härkä rehuviljansa ääressä?

₆Käykö äitelää syöminen ilman suolaa,

tahi onko makua munanvalkuaisessa?

₇Sieluni ei tahdo koskea sellaiseen,

se on minulle kuin saastainen ruoka.

₈Oi, jospa minun pyyntöni täyttyisi

ja Jumala toteuttaisi minun toivoni!

₉Jospa Jumala suvaitsisi musertaa minut,

ojentaa kätensä ja katkaista elämäni langan!

₁₀Niin olisi vielä lohdutuksenani —

ja ilosta minä hypähtäisin

säälimättömän tuskan alla —

etten ole kieltänyt Pyhän sanoja.

₁₁Mikä on minun voimani, että enää toivoisin,

ja mikä on loppuni, että tätä kärsisin?

₁₂Onko minun voimani vahva kuin kivi,

onko minun ruumiini vaskea?

₁₃Eikö minulla ole enää mitään apua,

onko pelastus minusta karkonnut?

₁₄Tuleehan ystävän olla laupias nääntyvälle,

vaikka tämä olisikin hyljännyt Kaikkivaltiaan pelon.

₁₅Minun veljeni ovat petolliset niinkuin vesipuro,

niinkuin sadepurot, jotka juoksevat kuiviin.

₁₆Ne ovat jääsohjusta sameat,

niihin kätkeytyy lumi;

₁₇auringon paahtaessa ne ehtyvät,

ne häviävät paikastansa helteen tullen.

₁₈Niiden juoksun urat mutkistuvat,

ne haihtuvat tyhjiin ja katoavat.

₁₉Teeman karavaanit tähystelivät,

Seban matkueet odottivat niitä;

₂₀he joutuivat häpeään, kun niihin luottivat,

pettyivät perille tullessansa.

₂₁Niin te olette nyt tyhjän veroiset:

te näette kauhun ja peljästytte.

₂₂Olenko sanonut: 'Antakaa minulle

ja suorittakaa tavaroistanne lahjus minun puolestani,

₂₃pelastakaa minut vihollisen vallasta

ja lunastakaa minut väkivaltaisten käsistä'?

₂₄Opettakaa minua, niin minä vaikenen;

neuvokaa minulle, missä olen erehtynyt.

₂₅Kuinka tehoaakaan oikea puhe!

Mutta mitä merkitsee teidän nuhtelunne?

₂₆Aiotteko nuhdella sanoja?

Tuultahan ovat epätoivoisen sanat.

₂₇Orvostakin te heittäisitte arpaa

ja hieroisitte kauppaa ystävästänne.

₂₈Mutta suvaitkaa nyt kääntyä minuun;

minä totisesti en valhettele vasten kasvojanne.

₂₉Palatkaa, älköön vääryyttä tapahtuko;

palatkaa, vielä minä olen oikeassa siinä.

₃₀Olisiko minun kielelläni vääryys?

Eikö suulakeni tuntisi, mikä turmioksi on?"