1 LUKU.
Alkulause 1-4. Enkeli ilmoittaa Sakariaalle Johannes Kastajan syntyväksi 5-25 ja ilmestyy Marialle 26-38. Marian käynti Elisabetin luona 39-45 ja hänen kiitosvirtensä 46-56. Johanneksen syntyminen 57-66 ja Sakariaan kiitosvirsi 67-80.
1Koska monet ovat ryhtyneet tekemään kertomusta meidän keskuudessamme tosiksi tunnetuista tapahtumista, 2sen mukaisesti kuin meille ovat kertoneet ne, jotka alusta asti ovat omin silmin ne nähneet ja olleet sanan palvelijoita, 3niin olen minäkin, tarkkaan tutkittuani alusta alkaen kaikki, päättänyt kirjoittaa ne järjestyksessään sinulle, korkea-arvoinen Teofilus, 4että oppisit tuntemaan, kuinka varmat ne asiat ovat, jotka sinulle on opetettu.
5Herodeksen, Juudean kuninkaan, aikana oli pappi, nimeltä Sakarias, Abian osastoa. Ja hänen vaimonsa oli Aaronin tyttäriä, ja tämän nimi oli Elisabet. 6He olivat molemmat hurskaita Jumalan edessä, vaeltaen kaikissa Herran käskyissä ja säädöksissä nuhteettomina. 7Mutta heillä ei ollut lasta, sillä Elisabet oli hedelmätön; ja he olivat molemmat tulleet iällisiksi.
8Niin tapahtui, kun hänen osastonsa palvelusvuoro tuli ja hän toimitti papillisia tehtäviä Jumalan edessä, 9että hän tavanmukaisessa pappistehtävien arpomisessa sai osaksensa mennä Herran temppeliin suitsuttamaan. 10Ja kaikki kansa oli suitsuttamisen aikana ulkopuolella rukoilemassa. 11Silloin ilmestyi hänelle Herran enkeli seisoen suitsutusalttarin oikealla puolella. 12Ja hänet nähdessään Sakarias hämmästyi, ja hänet valtasi pelko. 13Mutta enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Sakarias; sillä sinun rukouksesi on kuultu, ja vaimosi Elisabet on synnyttävä sinulle pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Johannes. 14Ja hän on oleva sinulle iloksi ja riemuksi, ja monet iloitsevat hänen syntymisestään. 15Sillä hän on oleva suuri Herran edessä; viiniä ja väkijuomaa hän ei juo, ja hän on oleva täytetty Pyhällä Hengellä hamasta äitinsä kohdusta. 16Ja hän kääntää monta Israelin lapsista Herran, heidän Jumalansa, tykö. 17Ja hän käy hänen edellään Eliaan hengessä ja voimassa, kääntääksensä isien sydämet lasten puoleen ja tottelemattomat vanhurskasten mielenlaatuun, näin Herralle toimittaaksensa valmistetun kansan." 18Niin Sakarias sanoi enkelille: "Kuinka minä tämän käsittäisin? Sillä minä olen vanha, ja minun vaimoni on iälliseksi tullut." 19Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Minä olen Gabriel, joka seison Jumalan edessä, ja minä olen lähetetty puhumaan sinulle ja julistamaan sinulle tämän ilosanoman. 20Ja katso, sinä tulet mykäksi etkä kykene mitään puhumaan siihen päivään saakka, jona tämä tapahtuu, sentähden ettet uskonut minun sanojani, jotka käyvät aikanansa toteen." 21Ja kansa oli odottamassa Sakariasta, ja he ihmettelivät, että hän niin kauan viipyi temppelissä. 22Mutta ulos tullessaan hän ei kyennyt puhumaan heille; silloin he ymmärsivät, että hän oli nähnyt näyn temppelissä. Ja hän viittoi heille ja jäi mykäksi. 23Ja kun hänen virkatoimensa päivät olivat päättyneet, meni hän kotiinsa. 24Ja niiden päiväin perästä Elisabet, hänen vaimonsa, tuli raskaaksi ja pysytteli salassa viisi kuukautta, sanoen: 25"Näin on Herra tehnyt minulle niinä päivinä, jolloin hän katsoi minun puoleeni poistaaksensa minusta ihmisten ylenkatseen".
26Kuudentena kuukautena sen jälkeen Jumala lähetti enkeli Gabrielin Galilean kaupunkiin, jonka nimi on Nasaret, 27neitsyen tykö, joka oli kihlattu Joosef nimiselle miehelle Daavidin suvusta; ja neitsyen nimi oli Maria. 28Ja tullessaan sisälle hänen tykönsä enkeli sanoi: "Terve, armoitettu! Herra olkoon sinun kanssasi." 29Mutta hän hämmästyi suuresti siitä puheesta ja mietti, mitä tämä tervehdys mahtoi tarkoittaa. 30Niin enkeli sanoi hänelle: "Älä pelkää, Maria; sillä sinä olet saanut armon Jumalan edessä. 31Ja katso, sinä tulet raskaaksi ja synnytät pojan, ja sinun on annettava hänelle nimi Jeesus. 32Hän on oleva suuri, ja hänet pitää kutsuttaman Korkeimman Pojaksi, ja Herra Jumala antaa hänelle Daavidin, hänen isänsä, valtaistuimen, 33ja hän on oleva Jaakobin huoneen kuningas iankaikkisesti, ja hänen valtakunnallansa ei pidä loppua oleman." 34Niin Maria sanoi enkelille: "Kuinka tämä voi tapahtua, kun minä en miehestä mitään tiedä?" 35Enkeli vastasi ja sanoi hänelle: "Pyhä Henki tulee sinun päällesi, ja Korkeimman voima varjoaa sinut; sentähden myös se pyhä, mikä syntyy, pitää kutsuttaman Jumalan Pojaksi. 36Ja katso, sinun sukulaisesi Elisabet, hänkin kantaa kohdussaan poikaa vanhalla iällään, ja tämä on kuudes kuukausi hänellä, jota sanottiin hedelmättömäksi; 37sillä Jumalalle ei mikään ole mahdotonta." 38Silloin Maria sanoi: "Katso, minä olen Herran palvelijatar; tapahtukoon minulle sinun sanasi mukaan". Ja enkeli lähti hänen tyköänsä.
39Niinä päivinä Maria nousi ja kulki kiiruusti vuorimaahan erääseen Juudan kaupunkiin 40ja meni Sakariaan kotiin ja tervehti Elisabetia. 41Ja kun Elisabet kuuli Marian tervehdyksen, hypähti lapsi hänen kohdussansa; ja Elisabet täytettiin Pyhällä Hengellä. 42Ja hän puhkesi puhumaan suurella äänellä ja sanoi: "Siunattu sinä vaimojen joukossa, ja siunattu sinun kohtusi hedelmä! 43Ja kuinka minulle tapahtuu tämä, että minun Herrani äiti tulee minun tyköni? 44Sillä katso, kun sinun tervehdyksesi ääni tuli minun korviini, hypähti lapsi ilosta minun kohdussani. 45Ja autuas se, joka uskoi, sillä se sana on täyttyvä, mikä hänelle on tullut Herralta!"
46Ja Maria sanoi:
"Minun sieluni suuresti ylistää Herraa,
47ja minun henkeni riemuitsee
Jumalasta, vapahtajastani;
48sillä hän on katsonut
palvelijattarensa alhaisuuteen.
Katso, tästedes kaikki sukupolvet
ylistävät minua autuaaksi.
49Sillä Voimallinen on tehnyt
minulle suuria,
ja hänen nimensä on pyhä,
50ja hänen laupeutensa pysyy
polvesta polveen
niille, jotka häntä pelkäävät.
51Hän on osoittanut voimansa
käsivarrellaan;
hän on hajottanut ne,
joilla oli ylpeät ajatukset sydämessään.
52Hän on kukistanut valtiaat
valtaistuimilta
ja korottanut alhaiset.
53Nälkäiset hän on täyttänyt hyvyyksillä,
ja rikkaat hän on lähettänyt tyhjinä pois.
54Hän on ottanut huomaansa
palvelijansa Israelin,
muistaaksensa laupeuttaan
55Aabrahamia ja hänen siementänsä kohtaan iankaikkisesti,
niinkuin hän on meidän isillemme puhunut."
56Ja Maria oli hänen tykönänsä noin kolme kuukautta ja palasi jälleen kotiinsa.
57Mutta Elisabetin synnyttämisen aika tuli; ja hän synnytti pojan. 58Ja kun hänen naapurinsa ja sukulaisensa kuulivat, että Herra oli tehnyt hänelle suuren laupeuden, iloitsivat he hänen kanssansa. 59Ja kahdeksantena päivänä he tulivat ympärileikkaamaan lasta ja tahtoivat antaa hänelle hänen isänsä mukaan nimen Sakarias. 60Mutta hänen äitinsä vastasi ja sanoi: "Ei suinkaan, vaan hänen nimensä on oleva Johannes". 61Niin he sanoivat hänelle: "Eihän sinun suvussasi ole ketään, jolla on se nimi". 62Ja he kysyivät viittomalla lapsen isältä, minkä nimen hän tahtoi hänelle annettavaksi. 63Niin hän pyysi taulun ja kirjoitti siihen nämä sanat: "Johannes on hänen nimensä". Ja kaikki ihmettelivät. 64Ja kohta hänen suunsa aukeni, ja hänen kielensä vapautui, ja hän puhui kiittäen Jumalaa. 65Ja tuli pelko kaikille heidän ympärillään asuvaisille, ja koko Juudean vuorimaassa puhuttiin kaikista näistä tapahtumista; 66ja kaikki, jotka niistä kuulivat, panivat ne mieleensä ja sanoivat: "Mikähän tästä lapsesta tulee?" Sillä Herran käsi oli hänen kanssansa.
67Ja Sakarias, hänen isänsä, täytettiin Pyhällä Hengellä, ja hän ennusti sanoen:
68"Kiitetty olkoon Herra,
Israelin Jumala,
sillä hän on katsonut kansansa puoleen
ja valmistanut sille lunastuksen
69ja kohottanut meille
pelastuksen sarven
palvelijansa Daavidin huoneesta
70— niinkuin hän on puhunut
hamasta ikiajoista
pyhäin profeettainsa suun kautta —
71pelastukseksi vihollisistamme
ja kaikkien niiden kädestä,
jotka meitä vihaavat,
72tehdäkseen laupeuden
meidän isillemme
ja muistaakseen pyhän liittonsa,
73sen valan, jonka hän vannoi
Aabrahamille, meidän isällemme;
74suodakseen meidän,
vapahdettuina vihollistemme kädestä,
pelkäämättä palvella häntä
75pyhyydessä ja vanhurskaudessa
hänen edessään
kaikkina elinpäivinämme.
76Ja sinä, lapsukainen,
olet kutsuttava Korkeimman profeetaksi,
sillä sinä olet käyvä Herran edellä
valmistaaksesi hänen teitään,
77antaaksesi hänen kansalleen
pelastuksen tuntemisen
heidän syntiensä anteeksisaamisessa,
78meidän Jumalamme sydämellisen laupeuden tähden,
jonka kautta meidän puoleemme katsoo
aamun koitto korkeudesta,
79loistaen meille, jotka istumme
pimeydessä ja kuoleman varjossa,
ja ohjaten meidän jalkamme
rauhan tielle."
80Ja lapsi kasvoi ja vahvistui hengessä. Ja hän oli erämaassa siihen päivään asti, jona hän oli astuva Israelin eteen.