4 LUKU.
Herran temppelin vuori tulee rauhanvaltakunnan keskukseksi. Herran kansa vapahdetaan, pakanat nöyryytetään.
1Aikojen lopussa on Herran temppelin vuori
seisova vahvana, ylimmäisenä vuorista,
ja se on oleva korkein kukkuloista,
ja sinne virtaavat kansat.
2Monet pakanakansat lähtevät liikkeelle sanoen:
"Tulkaa, nouskaamme Herran vuorelle,
Jaakobin Jumalan temppeliin,
että hän opettaisi meille teitänsä
ja me vaeltaisimme hänen polkujansa;
sillä Siionista lähtee laki,
Jerusalemista Herran sana."
3Ja hän tuomitsee monien kansojen kesken,
säätää oikeutta väkeville pakanakansoille,
kaukaisiin maihin saakka.
Niin he takovat miekkansa vantaiksi
ja keihäänsä vesureiksi;
kansa ei nosta miekkaa kansaa vastaan,
eivätkä he enää opettele sotimaan.
4He istuvat kukin
oman viinipuunsa ja viikunapuunsa alla
kenenkään peljättämättä.
Sillä Herran Sebaotin suu on puhunut.
5Sillä kaikki kansat vaeltavat
jumalansa nimessä kukin,
mutta me vaellamme
Herran, meidän Jumalamme, nimessä
aina ja iankaikkisesti.
6Sinä päivänä, sanoo Herra,
minä tahdon koota ontuvat
ja kerätä hajalleen-ajetut
ja ne, joille minä olin tuottanut onnettomuutta.
7Minä teen ontuvista talteenjäävät
ja kauasjoutuneista väkevän kansan.
Ja Herra on oleva heidän kuninkaansa Siionin vuorella
siitä alkaen ja iankaikkisesti.
8Ja sinä Karjatorni, tytär Siionin kukkula!
Sinun luoksesi on tuleva, on saapuva entinen hallitus,
tytär Jerusalemia vallinnut kuninkuus.
9Ja nyt — miksi sinä ääneen vaikeroit?
Eikö sinulla ole kuningasta,
onko sinun neuvonantajasi kadonnut,
koska kipu on vallannut sinut niinkuin synnyttäväisen?
10Vääntelehdi vain kouristuksissasi, tytär Siion,
niinkuin synnyttäjä,
sillä nyt sinun on lähdettävä ulos kaupungista
ja asuttava kedolla ja mentävä Baabeliin asti:
siellä sinut pelastetaan;
siellä lunastaa sinut Herra
vihamiestesi käsistä.
11Nyt kokoontuu sinua vastaan paljon pakanoita,
jotka sanovat: "Se saastutettakoon;
katselkoot meidän silmämme iloksensa Siionia!"
12Mutta he eivät tunne Herran aivoituksia
eivätkä ymmärrä hänen neuvoansa,
sillä hän kokoaa heidät
niinkuin lyhteet puimatantereelle.
13Nouse ja pui, tytär Siion,
sillä minä annan sinulle rautasarvet
ja vaskisorkat minä sinulle annan,
ja sinä survot murskaksi monet kansat.
Ja minä vihin Herralle, tuhon omaksi,
heidän väärän voittonsa,
kaiken maan Herralle heidän rikkautensa.