1 LUKU. 1

₁Salomon, Daavidin pojan,

Israelin kuninkaan, sananlaskut,

₂viisauden ja kurin oppimiseksi,

ymmärryksen sanojen ymmärtämiseksi,

₃taitoa tuovan kurin,

vanhurskauden, oikeuden ja vilpittömyyden saamiseksi,

₄mielevyyden antamiseksi yksinkertaisille,

tiedon ja taidollisuuden nuorille.

₅Viisas kuulkoon ja saakoon oppia lisää,

ja ymmärtäväinen hankkikoon elämänohjetta

₆ymmärtääkseen sananlaskuja ja vertauksia,

viisasten sanoja ja heidän ongelmiansa.

₇Herran pelko on tiedon alku;

hullut pitävät halpana viisauden ja kurin.

₈Kuule, poikani, isäsi kuritusta

äläkä hylkää äitisi opetusta,

₉sillä ne ovat ihana seppele sinun päähäsi

ja käädyt sinun kaulaasi.

₁₀Poikani, jos synnintekijät sinua viekoittelevat,

älä suostu.

₁₁Jos he sanovat: "Lähde mukaamme!

Väijykäämme verta,

vaanikaamme viatonta syyttömästi;

₁₂nielaiskaamme niinkuin tuonela heidät elävältä,

ehyeltään, niinkuin hautaan vaipuvaiset;

₁₃me saamme kaikenlaista kallista tavaraa,

täytämme talomme saaliilla;

₁₄heitä arpasi meidän kanssamme,

yhteinen kukkaro olkoon meillä kaikilla" —

₁₅älä lähde, poikani, samalle tielle kuin he,

pidätä jalkasi heidän poluiltansa.

₁₆Sillä heidän jalkansa juoksevat pahuuteen,

kiiruhtavat vuodattamaan verta.

₁₇Sillä verkko on viritetty

kaikille siivekkäille,

niin että ne sen näkevät. —

Mutta turhaan:

₁₈omaa vertansa he väijyvät,

vaanivat omaa henkeänsä.

₁₉Näin käy jokaiselle väärän voiton pyytäjälle:

se ottaa haltijaltaan hengen.

₂₀Viisaus huutaa kadulla,

antaa äänensä kuulua toreilla;

₂₁meluisten katujen kulmissa se kutsuu,

porttien ovilta kaupungissa sanansa sanoo:

₂₂Kuinka kauan te, yksinkertaiset,

rakastatte yksinkertaisuutta,

kuinka kauan pilkkaajilla on halu pilkkaan

ja tyhmät vihaavat tietoa?

₂₃Kääntykää minun nuhdeltavikseni.

Katso, minä vuodatan teille henkeäni,

saatan sanani tiedoksenne.

₂₄Kun minä kutsuin ja te estelitte,

kun ojensin kättäni eikä kenkään kuunnellut,

₂₅vaan te vieroksuitte kaikkia minun neuvojani,

ette suostuneet minun nuhteisiini,

₂₆niin minäkin nauran teidän hädällenne,

pilkkaan, kun tulee se, mitä te kauhistutte;

₂₇kun myrskynä tulee se, mitä te kauhistutte,

kun hätänne saapuu tuulispäänä,

kun päällenne tulee vaiva ja ahdistus.

₂₈Silloin he minua kutsuvat, mutta minä en vastaa,

etsivät minua, mutta eivät löydä.

₂₉Koska he vihasivat tietoa,

eivät valinneet osaksensa Herran pelkoa

₃₀eivätkä suostuneet minun neuvooni,

vaan katsoivat kaiken minun nuhteluni halvaksi,

₃₁saavat he syödä oman vaelluksensa hedelmiä

ja saavat kyllänsä omista hankkeistaan.

₃₂Sillä yksinkertaiset tappaa

heidän oma luopumuksensa,

ja tyhmät tuhoaa

heidän oma suruttomuutensa.

₃₃Mutta joka minua kuulee, saa asua turvassa

ja olla rauhassa onnettomuuden kauhuilta.